Mylläystä sittenkin

Ilmojen viilennyttyä pihaa tulee katseltua taas sillä tietyllä silmällä. Mitä nyt laitetaan uuteen uskoon.

Pihan keskellä olevan istutusalueen takaosassa on reunuskukkana nepalinhanhikki. Sillä on kauniit punaiset kukat, samoin lehdet ovat mukavan näköiset. Mutta se valitettavan rentovartinen ainakin minulla. En halua pitää sitä tuossa, en raski heittää kompostiin eli se on siirrettävä, mutta mihin?

Nepalinhanhikki

Keinun takana on ihan ”joutilasta” tilaa, siis sinne. Ja-hah, lapio käteen ja töihin. Pinnasta nurmikko ja muu kasvillisuus pois ja multaa tilalle. Takareunalle juurimattoa lankun suojaksi ja etureunaan tavanomaiset tiilet. Alue rajautuu toisessa päässä marjaomenapuun istutusalueeseen ja toisessa päässä juhannusruusuun.

Selkä mokoma vihoittelee ja haittaa hommia. Mutta niin vain alue on suurin piirtein valmis ja odottaa istuttamista. Nurkissa on kulmauksia, joihin laitan kiviä.

Uusi istutusalue

Sitten vain siirto-operaatio käytiin ja nepalinhanhikit saivat uuden kodin. Täytyy vielä miettiä laittaako siihen muuta, mahdollisesti ainakin sipulia.

Siinä ne nyt ovat, toivottavasti juurtuvat hyvin ja kukkivat ensi kesänä kauniisti. Viimeistelyä jäi vielä. Istutin vanhaan penkkiin kaksi syysleimua Sini ja keskipenkin etuosaan tarhajalomalvan toisen kumppaniksi. 

 

Syysleimu Sini

Auts, siivoumista riittäisi joka puolella pihaa, niin kuin tästäkin kuvasta huomaa. Saahan nähdä miten jaksan siihen ryhtyä.