lauantai 18. kesäkuuta 2022

Alkukesän yksittäisiä kukkia

Piha on hyvin vehreä ja osin tiheä kasvuinen, mutta kukkia on harvakseltaan, Ihan kuin kasvit olisivat yhtä väsyneitä, kuin kasvattajansakin.

Kääpiökurjenmiekka

Kääpiökurjenmiekassa on yksittäisiä kukkia. Kukat ovat suorastaan jättikokoisia kasvin muuhun kokoon verrattuna ja hyvin lyhytikäisiä.

Tummakurjenpolvi on poikkeus moneen muuhun verrattuna, siinä on kukkia ihan kivasti. Se vain on äärettömän vaikea kuvattava.

Tummakurjenpolvi

Harmaakurjenpolvessa sen sijaan on vain muutamia kukkia, lajike on 'Ballerina'.

Harmaakurjenpolvi 'Ballerina'


Vaikka hopeatäpläpeippikasvusto on laajentunut hurjasti, kukkia on vain vähän.

Hopeatäpläpeippi

Sen sijaan surkean ränsistyneeltä näyttänyt sammalleimu kukkii nyt kuitenkin kohtuullisesti.

Sammalleimu

Koristemansikka kukkii siellä täällä kauniin suurikukkaisin, vaaleanpunaisin kukin. Paljon sitä ei vanhasta paikasta siirtynyt, no joku yksilö sentään.

Koristemansikka



tiistai 7. kesäkuuta 2022

Kevät kääntyi kesäksi

Nyt varmaan jo voi sanoa, että kevät on kääntynyt kesäksi. Kasvu on ihanan rehevää, sade virkisti vielä lisää. Marjaomenapuu kukkii taas vaihteeksi runsaasti. Niin ihanaa. Viime kesänä marjaomenapuussa ei monta kukkaa ollut. Siirtovuonna 2020 se kyllä kukki.  Myös saskatoon kukkii tänä kesänä runsaammin kuin viime kesänä. Viime kesä oli todennäköisesti edelliskesäisestä siirrosta johtuen lepovuosi.

Marjaomenapuu

Peitto- ja tuoksukurjenpolvet kasvavat niin rehevinä, että kohta on ruvettava harventamaan. Keskipenkissä ne peittävät alleen tiikerinliljat 'Sweet Surrender'. Samoin hopeatäpläpeippi tuntuu taas vallan villiintyvän.

Kurjenpolvia

Hopeatäpläpeippi


Toisaalta menetyksiäkin taas tuli. Vaikka helminukkajäkkärä leviää vauhdilla, niin nyt on tullut yllättäviä aukkopaikkoja. Sen suhteen on jotain tehtävä, no ehkä syksyllä tai ensi keväänä. Yksi ”puska” valkoista palavarakkautta näyttää myös hävinneen.



Aina ei käy niin kuin haaveillaan. Eli en saanutkaan viime keväänä harmaamalvikin taimia ja siitä sisuuntuneena ostin sen sijaan komeamaksaruohon taimia ja ne näyttävät lähteneen kasvamaan.


Mukava kesä tulossa toivottavasti. Odotellaan sadetta ja auringonpaistetta sopivasti!

Saskatoon


torstai 26. toukokuuta 2022

Kevät etenee vauhdilla

 Tänä vuonna kevät tuntuu etenevän todella kovalla vauhdilla. Puiden lehdetkin puhkesivat muutamassa päivässä. Tuntuu kuin olisi tavaton kiire saada aikaan kesä. Voihan se tietysti johtua siitäkin, että itse on vanhentunut ja hidastunut. No mitäpä siitä.

Kivikossa kukkii kevätkaihonkukka kirkkaansinisin kukin. Se on tuon köynnösruusun alla ihan omiaan.



Kuva vain ei tunnu antavan oikeutta todellisuudelle. 

Kasvu tuntuu olevan sellaisessa vauhdissa, että mukana on vaikea pysyä. Pihan keskialue muuttuu melkein päivittäin. Otin siitä kuvia 20 päivä, 24 päivä ja nyt 26 päivä. Kuvat ovat peräkkäin.



Istutin viime keväänä kolme mansikantainta kasvilavan reunaan. Kaksi niistä lähti kasvuun ja ilokseni ne selvisivät myös talvesta. 

Rakastan tätä kevään ja alkukesän heleää, vaaleaa vihreyttä.  Koivut ovat aivan käsittämättömän kauniita juuri nyt ❣️






keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Pitkä talvi ja myöhäinen kevät vai oliko?

Valkovuokkoja ja sinililjoja

Pitkän ja runsas lumisen talven jälkeen tuli vihdoin kevät. Tuntui, että kevät oli valtavan myöhässä. Mutta muisti valehtelee selvästi. Kun selailee eri vuosien kuvia niin huomaa,  ettei sen nyt hirmuisen paljon ole myöhässä. Ei ainakaan tällaisella aurinkoisella pihalla. 

Elin talvihorrosta pitkään ja havahduin siihen, että piha paljastuu lumen alta vasta myöhään. Eli kuvasin ensimmäisen kerran 25.4. ja silloin ensimmäiset kevättähdet olivat nupulla.


Pienet sipulikukat kukkivat, vaikka vieressä olisi vielä lunta. Routaa ei ilmeisesti ole kovin paljon, koska kasvit puskivat alkuja jo täydellä vauhdilla heti, kun maa paljastui lumen alta. 



Ylempi kuva on kuvattu 25.4. ja alempi 5.5.  Kiurunkannukset kukkivat 9.5. otetussa kuvassa.


On se kevät kuitenkin myöhässä ja sen huomaa hyvin selvästi karviaispensaasta otetuista kuvista. Tämän vuoden kuva on otettu 9.5. ja alempana oleva vuoden 2021 kuva 11.5.




Valitettavasti joka paikka oli surkean näköinen, kun yhtään en ollut jaksanut siivota syksyllä. Toisaalta en mielelläni katkaise syksyllä, vaan annan jäädä talven yli. 

Täytyy siivoilla pikkuhiljaa ja odotella kevään edistymistä. Juuri nyt satelee vettä pikkuhiljaa. Toivottavasti pian lämpenee niin kasvu pääsee vauhtiin.

Ps  Minut löytää myös Instagramista nimellä maalaiskaupunginpiha

sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Katsaus pihan tilanteeseen

 Kurkistetaan hieman pihaan keskellä hellekesää.  Keskipihan liljat availevat nuppujaan.















Pääosin laitan vain muutamia yleiskuvia pihasta sen tämän hetkisessä vaiheessa. Kesä tuntuu etenevän kovin kiivaasti tässä helteessä ja kuivuudessa.












































Kukinta näyttää jäävän kovin lyhyeksi ja osin jopa puuttumaan. En nimittåin ole jaksanut kastella ollenkaan. Varsankello näyttää tekevän poikkauksen.















Maksaruohokin kukkii vaatimattomammin kuin viime kesänä.







Nautitaan nyt kuitenkin tästä kauniista.


 

keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Kesä 2021 täydessä vauhdissa

Suuren elämänmuutoksen mukanaan tuoma uupumus on aiheuttanut sen, etten ole jaksanut kirjoittaa mitään blogiini. Koko talvi ja kevät on vain kulunut päivästä toiseen selviytymiseen. Muutamia kuvia olen kevään mittaan saanut otettua.



Uudistetun pihan kulmaan siirretyn marjaomenapuun alla kukkivat valkovuokot ja muutamat scillat, jotka sain sinne siirrettyä.



Kivikossa köynnösruusun juurella kukkii kevätkaihonkukka. Jonkin verran tulppaanejakin nousi keväällä. Toivottavasti jaksan istuttaa uusia sipuleita syksyllä, mutta se nähdään sitten.




Kurjenpolvet, iirikset ja akileijat aloittelevat myös kukintaansa. Pihalla on nyt rehevää ja uudet kukat availevat nuppujaan.




 Onnea on oma pieni piha, josta pääsee nauttimaan.

sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Kevään ja kesän muiston haaste II

Sain haasteen Navettapiian Puuhamaalta ja sen on laittanut alulle Lappalainen etelässä blogin Nila.

Joten palaamme siis menneen kevään ja kesän tunnelmiin.















Keväällä innostun joka kerta uudelleen valkovuokoista ja scilloista. Vaikkakaan ne eivät ole ensimmäiset kukkijat. Ensimmäisenä tulevat muut pikkusipulit.














Minulle kulunut kesä tarkoitti pihan uudistuksen eteenpäin saattamista. 

Viereisessä kuvassa ovat juuri istutetut vadelman taimet. Niiden viereen asettelin punaiset pihakivet askelkiviksi. Myöhemmin kesällä siirsin ne pois. Keksin niille muuta käyttöä.


Antiikkikivistä rakentelin polun istutusalueen ja puutarhakeinun väliin. Istutusalue oli edellisen kesän jäljiltä ihan keinun viereen asti. Halusin kuitenkin tähän kohtaan polun, josta pääsee pensasistutukselle.



























Kivikon tein uuteen uskoon eli madalsin etureunaa huomattavasti.














Viime kesänä kukki tämä varreltansa pieni, mutta kukaltansa suurehko iiris ensimmäisen kerran. Istutin sen useampi vuosi sitten juurakkona ja edellisenä kesänä vaihdoin sen paikkaa vähän huolimattomasti, ajatuksella, että kunhan nyt johonkin lykkään.














Köynnösruusu Pohjantähti















Mantsuuriankärhö oli kuitenkin hengissä, vaikka alkuun luulin menettäneeni sen.














Edelliskevään puutarhareissulta hankittu varsankello kukki todella runsaasti keskikesällä.


Kurjenpolvetkin kukkivat siirtelyistä huolimatta.

Haasteen säännöt:

Haasteen voi toteuttaa kuvasarjana ilman tekstiä tai jutustelun kera, miten itse kukin haluaa. Kuvien määrä on haasteessa vapaa. Kuvat saavat olla myös aiemmin julkaistuja. Kevät- ja kesämuistot saavat olla myös puutarhan ulkopuolelta. Jospa tämän haasteen avulla löytyy uusia kivoja blogeja ja mielenkiintoisia kasvituttavuuksia.

Napatkaa haaste, jos vielä olette kiinnostuneita. Onnea on muistella kesää!!




























torstai 22. lokakuuta 2020

Maalaiskaupungin pihan keijut hiipivät?

Maalaiskaupungin pihan keijut hiipivät suojaan talveksi. Keijujen talvisuoja on saunan lauteiden alla. Sauna ei ole saunakäytössä, vaan toimii varastona.


















Lokakuussa vielä löytyi kukkivia kasveja. Jaloangervo availi kukkansa vasta syksyllä. Sen taustana oli perhosangervo syysväreissään.















Syyskimikkikin sai avattua kukkaterttunsa tänä syksynä. 


Kesä kului pihan uudistuksen toteutuksessa niin, että loppukesällä iski on väsymys ja polun viimeistely jäi kesken. Alun perin tarvikkeitta piti odotella, mutta väliin sitten hiipi jo väsymyskin. Toivottavasti talven jälkeen tulee uusi kesä.


lauantai 3. lokakuuta 2020

Maalaiskaupungin pihan muori neuloo


 Jostain täysin käsittämättömästä syystä olen jättänyt pihan aivan oman onnensa nojaan. Tekemistä toki olisi vaikka kuinka paljon, mutta olen linnoittautunut sisälle.

Käsitöitä olen toki tehnyt pitkin aikaa aina silloin tällöin. Vuoden 2019 joulun alla menin tutustumaan joulunavaustapahtumaan. Siellä tutustuin ensimmäisen kerran uuteen pieneen  nettissä toimivaan lankakauppaan, ihana kauppa on Lanka-Kaisa ja tässä osoite sinne: https://www.lanka-kaisa.fi/. Hankin tapahtumasta jotain lankoja, esimerkiksi Regia Soft Glitteriä ja Mellanragia.

Neulekahvilan myötä tutustuin Lanka-Kaisan mukavaan Merviin ja hänen valikoimaansa, pääsin hypistelemään lankoja ja ihailemaan niiden värejä. Kun sitten mieleiset olivat löytyneet tilasin ensimmäiset Lanka-Kaisan verkkokaupasta. 

Olin haaveillut tekeväni Novitan ohjeella Naisten pitsineulepuseron, mutta sopivaa lankaa ei tuntunut löytyvän, kunnes löysin Merino Jakki langat. Ja niistä se vihdoin syntyi.

Huivit kiinnostivat erityisesti ja löysin ihanan "yksisarvinen-langan" ja Nurmilintu huivimallin. Ja sehän piti ruveta neulomaan nuorin tytär mielessä.















Huivin tarve vaan jatkui, koska tulossa oli juhlat ja asuste puuttui. Taito-lehdestä löytyi kaunis juhlahuivi ja siihen oli jo se kimallelankakin valmiina. Joten puikot suihkimaan ja valmiiksi tuli juuri ajoissa.


























Vielä huivi-innostus jatkui ja tuli hankittua Janina Kallion Lumoavat neulehuivit kirjan. Siitä löytyi malli nimeltään Lainehilla. Valmistuttuaan se muutti uuteen kotiin vanhimman tyttären luo.




















Sitten rupesi huivin tekeminen tökkimään ja piti siirtyä taas paitoihin ja sukkiin ja katselemaan neulepodcasteja. 

Pitänee myös valmistaa piha talven tuloon pikkuhiljaa. Tulppaanin sipulit odottavat maahan pääsyä ja puita ja pensaita on suojattava jäniksiltä.