keskiviikko 19. elokuuta 2020

Karviaismarja on karvainen marja!

Karviaispensaan hankin täysin suunnittelematta mielijohteesta lajikkeen nimen takia. Kaikki lähti oikeastaan siitä, että löysin vuosien 18 ja 19 vaihteessa omavaraisuus-ryhmän facesta, Ryhmässä oli ollut porukka, joka kirjoitti blogeissaan sarjaa omavaraisuuteen siirtymisestä, sen iloista, suruista ja haasteista. Jokainen bloggaaja kirjoitti omasta tilanteestaan ja omilla ehdoillaan, mutta jonkinlainen yhteinen teema oli olemassa ja yhteinen ilmestymisaika oli sovittu, kuten myös se, että jokainen lisäsi linkit toistensa kirjoittamaan julkaisuun.

Ryhmä suunnitteli samanlaista juttua myös vuodelle 2019 ja tiedusteli osanottajia. Innostuin asiaan ja vaikka minun piha on pieni eikä siellä kasvanut oikeastaan muuta kuin koristekasveja. Ajattelin, että nyt on oiva tilaisuus muuttaa suuntaa. Tein iloisesti suunnitelmia, mitä kivaa voisin tehdä ja osallistuin sarjaan. Linkki sarjan ensimmäiseen osaan > Suunnitelmia

Keväällä 2019 liityin myös paikalliseen puutarhaseuraan ja osallistuin seuran retkiin. Seuran retkellä kävimme puutarhan taimimyymälässä ja siellä oli myynnissä tämä minun nimikko Karviainen, 














Istutin karviaispensaani viimein syksyllä, koska piha meni uusiin puihin osin minusta riippumattomista syistä. 















Keväällä karviainen lähti hyvin kasvuun.














Ja viimein Karviaismarja on karvainen marja!  














Vai kuinka?

tiistai 11. elokuuta 2020

Mantsuriankärhön uusi elämä

Keväällä katselin toiveikkaana keskipihan istusalueen etukulmaa. Puutarhakaaren vieressä piti olla ihana Mantsuriankärhöni, mutta siinä näytti kovin tyhjältä. Vieressä ja takana pikkuhiljaa pilkotti jotain. Kärhön juurella näytti kovin kuolleelta. Olin hirmuisen harmissani. Päätin olla antamatta periksi; hankin uuden taimen. 

Pihan suuren muutoksen työt olivat jääneet viime kesänä ja syksynä pahasti kesken, joten tekemistä riitti. Tekemisen tuoksinassa pihan kasvun seuraaminen ei ollut kovin tarkkaa. Seurailin kyllä jotain aina välillä, mutta harmaamalvikit olivat myös kuolleet ja harmistuin lisää. Päätin kuitenkin hankkia uudet vasta ensi keväänä.

Sitten tytär tuli käymään ja esittelin aikaansaannoksiani. Samalla harmittelin Mantsuriankärhön menetystä hänelle. Kävelimme paikalle ja äkkiä tytär kysyi: Mikä tämä sitten on? Ja ihmeitten ihme, kärhössä oli kaksi pitempää ja yksi lyhyt varsi tai miksi niitä nyt kutsuttaankin. Pisin taipui toisten kasvien päälle ja kiirehdin tukemaan sen.


















































Ja Mantsuriankärhöni kukkii aivan uskomattoman runsaasti. Olen niin hurjan iloinen! Elokuussa on vielä kesää jäljellä.

sunnuntai 2. elokuuta 2020

Minne heinäkuu katosi?

Ja äkkiä onkin elokuu. Minne ihmeeseeseen heinäkuu oikein kotosi? Kesäkuu oli kovin kuuma ja kuiva ja heinäkuussa ilma viileni ja alkoi sataa. 

Maalaikaupunginpihassa heinäkuu kului ilmoja kyttäillessä ja oman pihan rajausta tehdessä. Tai paremminkin ulkopuolelle jäävän alueen raivaamista omaksi iloksi tarkoitetuista istutuksista. Nyt se on vihdoinkin kutakuinkin tehty.

Välillä on tullut jotain yritettyä kuvatakin, kukinta on vähän vaatimatonta tänä kesänä. Se johtuu varmasti paljosta siirtelemisestä ja kuivasta alkukesästä.















































Lilja ja malva availevat vihdoin nuppujaan. Samoin jaloangervot ja siirretyt tiikerinliljat.
















































Köynnösruusu jatkaa kukintaansa.
























Koristelaivossa äitienpäiväruusu kukkii neilikoitten keskellä.

























Toivottavasti aurinkoa ja lämpöä riittää vielä

perjantai 26. kesäkuuta 2020

Mitä mahtaa tapahtua Kettulan pihassa?

Kettulan piha on suurten muutosten kourissa. Ensin tehtiin perusasioita, kuten puuttuva salaoja talon ympärille. Seuraavana oli tietenkin puuston ja ylimäärisen pensaikon raivaus. Koska piha oli kostea, piti kaivaa salaoja myös muuhun osaan pihaa.

Juhannusruusut ja humala pääsivät hyötytarhan reunaan koiratarhan aidan suojaksi.

Juhannusruusut

Puista ja kivistä raivatulle alueelle pihan takaosaan syntyy hyötytarha. Sinne on jo istutettu hedelmäpuita, kuten omena, luumu ja kirsikkapuut sekä marjapensaita.






Pieni mansikkamaa saa sijansa hedelmäpuiden ja marjapensaiden välissä.


Lavakauluksetkin saavat oman sijansa hyötytarhassa.


Ja hyötytarhaan päästään köynnösten koristaman puutarhakaaren kautta.


Lasten leikkipaikan vieressä solisee suihkulähde.



Tästä se Kéttulan piha rupeaa pikku hiljaa muodostumaan.





sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

Ihana kasvun voima

Keväällä katselin pihaa kasvavan kauhun vallassa. Piha näytti kovia kokeneelta ja kuolleelta. Vaikka kevät eteni, piha heräili todella hitaasti. Se täytyy myöntää, että tulppaaneita nousi tosi vähän ja nekin vähät kukkivat hyvin huonosti.

Marjaomenapuu kukki siirrosta huolimatta. Pieni se vielä on, mutta toivottavasti se jaksaa kasvaa tuossa uudessa paikassa.

Marjaomenapuu
Marjaomenapuu

Osa kurjenpolvista aloittaa kukintaansa. Harmaakurjenpolvi kukkii nyt runsaammin kuin aikaisemmassa. Yhden tuoksukurjenpolven ja tummakurjenpolven siirsin uudelleen tänä keväänä, silti ne kukkivat ensimmäisinä. 

Harmaakurjenpolvi
Harmaakurjenpolvi

Kurjenpolvia
Kurjenpolvia

Suloisen keijun kumppanina vanhat perhosangervot ja viime kesänä istutetut kurjenpolvet, syyskimikit, varsankello ja jaloangervo kasvavat rehevästi. Ja hitaan alun jälkeen myös hopeamaruna lähti hyvin kasvuun.

Vanhat_ja_uudet_kasvit


Tornionlaaksonruusun siirsin tänä keväänä uuteen paikkaansa ja se sulostutti minua muutamilla ihanilla kukillaan. Pensashanhikki Creme brulee etsiskeli myös vielä keväällä paikkaansa, löysi sen tuosta "kivikosta" ja palkitsi parilla kukallaan urhoollisesti.


Viime kesänä ja jo aikaisemmin istutetut valkoiset lehtosinilatvat aloittelevat kukintaansa. Kivikkoon tänä keväänä siirretty isorikko kukkii myös iloisesti.


Ja ihanaksi lopuksi useampi vuosi sitten istutin erityisiä pikkuruisia kevätkurjenmiekan juurakoita silloin uuteen keski-istutusalueeseen polun reunaan. Tuloksena oli joka vuosi muutama lehti. Viime kesän myllerryksessä siirsin niitä toiseen paikkaan, kun en poiskaan raskinut heittää. Ja nyt ihmeitten ihme, pikku iirikseni teki yhden suloisen kukan.

Iiris



























tiistai 16. kesäkuuta 2020

Jotain uskon saaneeni aikaan

Nyt ollaan jo kesäkuun puolivälissä ja on aika katsoa onko jotain saatu aikaan. Sain tuonne takaosaan aseteltua nuo reunakivet tiilien tilalle. 

Kulmaan siirretty saskatoon kukkii kuitenkin.



























Uudet pienet vadelmavauvat pääsivät maahan. Ne tulivat sijoitetuksi "aidanteeksi" kadunpuoleiseen pihan laitaan.


Puutarhakeinun viereen tehty tiilillä verhottu polku valmistui. Sen merkitys kasvaa, jos saan vaihdettua tuon heisiangervoaidanteen marjapensaiksi.


Rakensin jonkinlaisen kivikon tuohon kulkuaukon ja keittiöalueen väliin. Jostain syystä se ei miellyttänyt minua yhtään. Muutin sitä vähän.

Istutusalueitten välissä kulkevaa polkua olen aloittanut päällystää tiilillä keittiöalueen puoleisesta päästä. Tiilten väliin saan toivottavasti kivituhka saumauksen. 



Moneen kertaan siirretyt maksaruohot lähtivät kuitenkin kasvamaan.

No näillä mennään, hitaasti hyvä tulee... toivottavasti.




perjantai 29. toukokuuta 2020

Muutossuunnitelman edistyminen

 
Muutossuunnitelman toteutus edistyy pikkuhiljaa täällä Maalaiskaupunginpihassa. Vähän suunnitelma tarkentuu tekemisen myötä. Tästä voi vilkaista kirjoitusta viimeisestä muutossuunnitelmasta.

Valkovuokkoja
Valkovuokkoja pihlajan alla.


Viime kesänä aloitin piha-alueeni erottamisen taloyhtiön käyttöön erotetusta alueesta. Takaosan rajasin antiikkitiilillä, mutta huomasin jo tehdessäni, että ongelmia on. Asetin tiilet pystyyn, mutta en halunnut upottaa niitä, koska tarkoitus oli korottaa oman pihan istusaluetta. Huomasin, että niiden pystyssä pysymiseen tarvitaan tukea, mutta mikä se olisi. Mietin ongelmaa hartaasti, enkä keksinyt mitään järkevää ratkaisua.

Talven mittaan löysin ratkaisun jonka aion nut totetuttaa. Hankin siis nurmikonreunuskiviä. Ja nyt aloitin niiden asennuksen.



Takareunus
Takareunus

Muutin myös kivikkoaluetta. Laajensin sitä vähän ja samalla mataloitin sen etureunaa. Katsotaan nyt miltä se rupeaa tuntumaan.


Kivikko

Sain siirrettyä marjaomanapuun ja yhden lännenheisiangervon suunniteltuun paikkaan. 

Marjaomanapuu


Viime kesänä siirretyt kurjenpolvet ja syyssyräkit lähtivät kasvamaan ihan mukavasti.

Kurjenpolvia

Uudetkin kurjenpolvet lähtivät kasvamaan, vaikka jouduin siirtämään tänä keväänä pois uuden polun alta. Se on tummakurjenpolvi.


Ensimmäiset tulppaanit aloittivat viimeinkin kukintansa. Toisessa kuvassa on sateen aikana otettu kuva ja vieressä seuraavan aamun auringossa avautuneena samat tulppaanit.

Tulppaaneja

Työt jatkuvat pihalla. Toivotaan aurinkoa ja lämpöä.




































sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Koronakevään vaikutukset pihan muutoksen toteuttamiseen?

Tämä kevät on aiheuttanut uutta mietittävää ja uusia ajatuksia pihan muutoksen toteuttamiseen. Talvi jo toi muutoksia elämään, kun jäin palkkatöitäni eläkkeelle. Aikaa tuntui olevan miettiä ja suunnitella enemmän.
Marjasinikuusama























Korona aiheutti ihan oman muutoksensa elämään. Vaikka emme kumpikaan ole yli 70 vuotiaita, se että olen mieheni omaishoitaja aiheutti meille erityisjärjestelyjä. Sairaanhoitaja tyttäreni ehdotti, että jäämme vapaaehtoiseen karantteeniin ja ymmärsin hänen huolensa meistä välittömästi ja lupasin, että jäämme. Ja olemme siis karanteenissa.

Korona herätti muutenkin huolta, mietin miten se vaikuttaa huoltovarmuuteen, enkä ole lainkaan niin varma kuin alkuun annettiin ymmärtää, ettei vaikutuksia olisi. Tiedänhän minä miten paljon ruokaa ja välttämättömiä tarvikkeita ulkoa tuodaan. Ja miten riippuvaisia ulkolaisesta kausityövoimasta viljelijät ovat.

No se siitä. Omaan pihan muutokseen se nyt kuitenkin tuo oman lisänsä. Päätin, että en siirräkään kaikkia koristepensaita oman pihan puolelle, niinkuin olin suunnitellut.  

Uusi piirros pihakarkasta on varsin yksinkertainen ja väritön, mutta siinä on kuitenkin oleellinen ajatus muutoksesta.


















































Oikeaan reunaan, siis tielaidan puolella oli alunperin tarkoitus siirtää koristepansaita ja marjaomenapuu. Kuvassa näyttää marjaomenapuu lukevan kahdessa paikassa. Se on kuitenkin tarkoitus siirtää sisemmäs pihaan ja sen taakse koristepensas. Se on edelleen suunnitelma. Sen sijaan muiden tilalle haluan istuttaa vadelmapensaita.

Kun pyörittelin marjapensasajatusta mielessäni, ensimmäinen ajatus oli muuttaa naapuria vasten oleva aidanne vadelmarivistöksi. Sen toteuttaminen on kuitenkin suurempi työ, kuin istuttaa ne tyhjään kohtaa pihassa.

Pihalla valmiina olevaan kasvulaatikkoon toivon saavani vihdoin kylvettyä jotain mukavaa syötävää. Ja toivon saavani lasiterassille myös jotakin maukasta kasvamaan.

Tuo hiekkakäytävä ei ollutkaan niin hyvä, kun alunperin ajattelin. Katsotaan saanko noita tiilistä ladottua jotain sopivaa pintaa siihen.

Tekemistä siis riittää ja katsotaan mitä saan aikaiseksi ja mikä jää haaveeksi vain ❣


tiistai 21. huhtikuuta 2020

Keväät eivät ole veljiä keskenään

Viime keväänä tein kevätpäivityksen 20.4. ja tänään on 21.4. siksi ajattelin päivittää kevään edistymisestä. Huomasin, etteivät keväät ole veljiä keskenään.

Tämä kevät on ollut aivan erityisen surkea tuolla pikkupihallani, Lumi tosin suli yllättävän aikaisin. Silti kevät on edistynyt äärettömän hitaasti. Toisaalta en tiedä johtuuko pihan surkeus keväästä vai viime kesän muutoksista.

Pikkusipulikukka nupulla
Kevättähti nupulla



























Vertailen vähän viime kevään ja tämän kuluvan kevään tilannetta vierekkäisten kuvien avulla. Niistä käy ilmi tämän kevään surkeus.


Kurjenpolvi, vasemmalla keväällä 2019 ja oikealla tänä keväänä

Seuraavan kuvan tulppaaneissa ei juuri eroa huomaa. 


Tulppaanin alkuja, vasemmalla keväällä 2019 ja oikealla tänä keväänä


Maksaruohossa sensijaan huomaa selkeän eron, en vain tiedä kärsivätkö ne muutoksesta vai talvesta ja keväästä.






Viime kesänä istutettu karviainen näyttää lähteneen hyvin alkuun. Saahan nyt nähdä miten pihan kasvit  muuten lähtevät kasvuun. Toistaiseksi ei oikein osaa sanoa mitään.