sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Uudenlaista virpomista!

Ollaan uuden tilanteen äärellä myös pääsiäisen suhteen. Näin palmusunnuntaina minun luonani ovat lapsenlapseni käyneet virpomassa tavallisesti. 

Nyt ei normaali virpominen tietenkään tullut kysymykseen.  Sain mukavan kortin pieneltä koululaiseltani. Hän oli askarrellut sen mummolle, kun virpomaan ei pääse.
























Ja illalla toisen perheen lapset virpoivat mummon etäyhteydellä, videopuhelun välityksellä. Lapset olivat tehneet kauniit virpomavitsat ja lukivat lorunsa vitsojensa kera. 

Mummu ilahtui ja liikuttui niin kovasti, että ei enää muista minkälaisen lorun lapset lukivat. Palkiosta keskusteltaessa ihana eskarilainen tuumasi, että no sitten kesällä ehtii.

Voi mummon ihanat kullanmurut, on niin ikävä, että melkein koskee.

Toivottaan, että tästäkin selvitään! Ei, kyllä tästä selvitään!


maanantai 9. maaliskuuta 2020

Uusia unelmia osa 1

Haaveita pitää olla ja periksi ei anneta. Työtä viimekesäisen muutoksen loppuun saattamisessa on vielä aika paljon. No työ jatkuu, kun kevät tulee.


























Haaveet taas ovat ihan eri asia. Mietiskelin pihani käyttöä pitkin talvea. Olin viime kesänä sisarenpojan siirtolapuutarhamökillä. Sieltä mieleeni jäi itämään ajatus.

Talven mittaan se on voimistunut ja jalostunut unelmaksi uudenlaisesta aidanteesta naapurin rajalle. Mieluilen siihen vadelmaa. Istuttaisin sen aidanteeksi kuten tällä hetkellä olevat koristepensaat.





















No, haaveet ovat haaveita ja unelmat unelmia. Katsotaan nyt miten asiat etenevät pihatöiden suhteen. 


Kaunista kevättä!

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Kevään kaipuu -haaste

Sain tämän   Puutarhahetki-blogin Tiiun aloittaman Kevään kaipuu -haasteen Minnalta Hiidenkivenpuutarhassa blogista. Näin vanhemmiten en erityisesti innostu talvesta, mutta tiedän kyllä, että meidän leveysasteilla lumi talvella suojaa kasveja. Siitä syystä sitä siedän.

Kevättä odotan joka vuosi, kuin kuuta nousevaa. Kesä on minun varsinainen vuodenaikani, mutta se alkaa kyllä aina keväällä. Kevät alkaa pääsiäisestä, 





























pääsiäiskukista 



























ja virpomavitsoista. 


En ole harrastanut esikasvatusta aikoihin. Aion kyllä aloittaa, mutta en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi.  Kuikuilen pihalle lumipeitteen alenemista, piippojen  ja silmujen ilmestymistä. 




Keväät eivät ole veljiä keskenään. Alla olevat kuvat on otettu siten, että ylempänä oleva 22.4.18 ja alempi 15.4.19.






































Ensimmäiset kukat ovat viimevuosina olleet kevätsipuleita ja valkovuokkoja. Aiempina vuosina sinililjoja, helmililjoja ja krookuksia, parina viimeisenä keväänä myös kevättahtiä. Krookukset ovat hävinneet ja aiemminkin kukkivat huonosti, joten niitä en ole istuttanut lisää. Minut yllätti Kiurunkannus, joka aloitti viime keväänä kukinnan jo huhtikuussa. 


Ja sitten tuli toukokuun alussa takatalvi.


























Kevätkaihonkukat, 






















sinilijat ja valkovuokot 
kukkivat silti jo toukokuun puolivälissä.

Kevät jatkuu tulppaaneilla tai ainakin aiempina keväinä on jatkunut. Nyt en oikein tiedä. Paikat on niin myllätty, että sipuleja nousi tuhottomasti ylös, enkä saanut niitä uudelleen maahan kuin osan.

























Tuleva kevät on arvoitus mitä suurimmassa määrin. Mutta kun aurinko paistaa, tulee toiveikas olo.

En nyt osaa haastaa ketään, mutta tästä voi tämän napata niin halutessaan!

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki.






lauantai 1. helmikuuta 2020

Kohti uutta aikaa

Nyt se sitten alkoi, nimittäin uusi elämänvaihe. Tänään on sen ensimmäinen päivä, vihdoinkin. Jäin eilen eläkkeelle virkamiehen uraltani.

























Olin silloin siimeisen päivän töissä ja työkaverit muistivat minua pienen kahvitteluhetken merkeissä. Tuo kuva yllä on niin täydellisesti minua kuvaava, etten millään malta olla lisäämättä sitä tähän.

En epäile hetkeäkään, ettenkö saa aikaani kulumaan. Kodinhoitoni on ollut viimeaikoina aika suurpiirteistä, lievästi sanoen. Minulla on harrastukseni, lukeminen ja käsityöt. Puolison hoito ottaa oman aikansa. Ja ehkä lapsenlapsenikin saavat tästä lähin nauttia seurastani enemmän.

Ja sitten on tietenkin piha. Siinä riittää puuhaamista aivan loputtomasti. Viime kesä oli suuren mullistuksen aikaa, eikä se ole vielä hetikään lopussa.



































Olo on nyt helpottunut ja samalla tosi haikea. 

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Puutarhavuosi 2019



Bongasin tämän haasteen Päivänpesän elämää blogista. Tämä on Minnan Hiidenkiven puutarhasta alulle laittama haaste, jossa kerrotaan  2019 puutarhavuodesta.


























1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

b. Hullun lailla ahkerointia

























2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

Ei sitten niin alkuunkaan. Kaikki suunnitelmat heittivät iloisesti häränpyllyä. Suunnittelin, että siirrän puutarhakeinun pensasaidanteen viereen ja keinunalustalle kasaan lavakauluksen. Pensasaidanteeseen aioin vaihtaa koristepensaitten sijaan pari marjapensasta. Eipä siinä niin käynyt. 

Taloyhtiön kevätkokouksessa tuli lunta tupaan oikein kunnon annos. Koko piha-ajatus meni uusiin puihin. Kerron siitä Kiusa se on pienikin kiusa kirjoituksessani.  Ja uusitusta suunnitelmasta kerron tässä jutussa.

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

c. Muutamia, esimerkiksi marjapensaita, koristeomenapuu ja joitain perennojakin. 

























4. Menetitkö kasveja?

b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani, kai.

Itse asiassa juuri nyt olen täysin pimeässä tämän asian suhteen. Kaikki meni niin mullin mallin, että en yhtään tiedä...


5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Kasvihuone ja huvimaja, mutta ne eivät ikinä tule mahtumaan tähän pihaan.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2019?

c. Joku muu. Piha-alueen uudelleen määrittely 


























7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Piha-alueen muutos ja sen suurinpiirtein toteuttaminen.

























8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Marjapensaat.




























9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!


10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Koristeomenapuu kukinnallaan.


























11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Vieläkin päivänliljat.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin... eli multaan
d. Puutarhamatkailuun

13. Mitä opit?

Että aina saa varautua yllätyksiin.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...

d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten. Vielä riittää askaretta muutostyön viimeistelyssäkin. Ja tänä keväänä pääsen kokeilemaan tuota lavakaulustanikin.

Enpä osaa enää haastaa ketään erityisesti. Jos et ole vielä mukana, koppaa tästä.

Minnan Hiidenkiven puuharhassa-blogissa on haasteen pohja, jonka voi sieltä kopioida.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Saitko taitoja vanhemmiltasi?

Voiko taito olla esivanhemmilta tuleva taito tai taipumus. Usein sanotaan, että on joko perinyt tai ei ole perinyt kädentaitoja vanhemmiltaan. Tai että on perinyt taipumuksen ja kiinnostuksen käsitöihin, käsillä tekemiseen.

Vai onko tämä vain vanhempien tai isovanhempien tekemisten ja suhtautumisen tiedostamatonta matkimista. Voiko lapsi siis saada kädentaitoihin taipumuksen geeneissä vai onko se opittu malli, jota toteutetaan.

Löytöjä kaapin kätköistä

Periymisen miettiminen tuli mieleen, kun tavaroistani löytyi isäni ja veljeni tekemiä puuesineitä. Isäni oli taitava mies monella tapaa. Hän oli vanhankansan mies, joka teki puusta tarvekaluja veistelemällä ja koriste-esineitä sorvaamalla. Esimerkkeinä mainittakoon puukauhat ja puurohiertimet, kynttilänjalat ja puukipot.
























Isäni harjoitti elääkseen erilaisia käsityöammatteja, kuten räätäli, suutari, leipuri, tinuri ja nuohooja. Hän ei koskaan hyväksynyt ilman perustelua ilmoitusta, että en osaa. Hän kysyi ensimmäisenä, oletko kokeillut? Mistä voit tietää, että et osaa, jos et ole koskaan kokeillut.





























Äitini teki niin sanottuja naisten käsitöitä. Hän ompeli, neuloi, kutoi mattoja ja raanuja sekä merkkasi. Ja se on mielestäni merkille pantavaa, että hän opetteli virkkaamaan vanhoilla päivillään ja innostui siitä niin, että virkkasi useita päiväpeittoja ja isoja pyöreitä liinoja, puhumattakaan valtavasta määrästä pienempiä virkkaustöitä.














































Veljeni teki myös puutöitä, hän oli innostunut pahkoista ja työsti niistä pienistä pahkakupeista ja –maljoista pöytiin saakka. Myöhemmin hän innostui kanavatöistä ja kangaspuilla kutomisesta. Sain häneltä lahjaksi seinävaatteen, jonka hän oli kutonut.


Innostus käsitöihin on sisarelleni ominaista. Samoin minulle itselleni kuten Käsityökeskuksesta kirjoittamassani jutussa ilmenee. Omat lapseni näyttävät myös saaneen käsityögeenin ja vähän on jo viitteitä, että niin on myös lastenlasten kanssa. Saitko taitoja vanhemmiltasi? Vai hyppäsivätkö ne yhden sukupolven yli?

Oletettavasti ainakin taipumus kädentaitoihin ja kiinnostus käsillä tekemisestä kulkee suvuittain.  Onko Sinulla omakohtaista näkemystä asiasta tai onko lähipiiristä esimerkkejä puoleen tai toiseen?