lauantai 24. elokuuta 2019

Suloinen tuoksu...

Suloinen tuoksu leijailee pihalla, kun puuliljat ovat avanneet nuppunsa. Pihan keski-istusalueella on puuliljaa Pretty Woman. Suorastaan rakastan sitä ja kerroin siitä aiemmin, voit lukea siitä täältä.
Pretty_Woman kukkii ja tuoksuu suloisesti.























Pihan muutostyöt keskeytyivät ylläen, kun kroppa oli sitä mieltä, että nyt jaksamisen raja on ylitetty. Olen vähän sairastellut viimeaikoina. No nyt alan olla vähän paremmassa kunnossa.  Katselen tässä minkä verran jaksan vielä jatkaa ennen talven tuloa.

Tuo huumaavan suloinen tuoksu houkutteli kävelemään kameran kanssa pihalla. Löytyihän sieltä jotakin kukkivaakin. Jaloangervot avasivat viimein nuppunsa, kun vihdoin on saatu kunnolla vettä. Luulin jo, että ne kuivuvat sellaisenaan.
























Tarhajalomalvat kukkivat myös, kasvu on tosin vähän kituliasta. Harmaamalvikit sen sijaan kukkivat heikosti tänä kesänä. Osin se varmasti johtuu siitäkin, että siirsin niitä kevätkesällä toiseen kohtaan. 
Tarhajalomalva kukkii.

Keväällä ruukkuun istutettu liljakin avasi nuppunsa vaaleanpunaiseksi kukaksi. 























Tiikerinliljat eivät, ihme kyllä, suuttuneet siirtämisestä vaan kukkivat kermanvalkoisin kukin.























Vielä ei auta jäädä odottamaan talventuloa. Ainakin odottamassa olevat marjapensaat ja muut odottelijat on vielä istutettava maahan.

keskiviikko 7. elokuuta 2019

Jotain pihalla kukkii

Kesäloma oli ja meni pihan muutostöitä tehden. Välillä hellekelit toisin haittasivat, kun kuumuudessa ja paahteessa ei jaksanut töitä tehdä. Pikkuhiljaa piha kuitenkin on saanut uutta muotoaan ja osa kasveista on istutettu uusille paikoilleen. Jalopähkämö, leimukka Sini, tähtiputki, tiikerinlilja, laukka ja päivänkakkara siirtyivät samaan kulmaan marjasinikuusamien kanssa. Lisäksi sinne tuli puutarhareissulta hankittu tummakurjenpolvi.
























Kesä on ollut tosi kuiva, toinen jo peräkkäin. Silti jotain pihalla sentään kukkii. Keskialueen toisessa reunassa ei viime syksynä istutetut hanhikit talvehtineet, joten istutin uudet kukat, kurjenpolvia tällä kertaa. Ne kukkivat ihan nätisti.



























Puutarhareissulta tulin hankkineeksi yhden valkoisen varsankellon ja se kukkii minusta tosi kauniisti.
ja edelliseltä reissulta hankitut neidonkurjenpolvet kukkivat myös.
Neidonkurjenpolvi kukkii.
Lisää kuvateksti




























Syksyllä maahan laitetut ja kesällä uuteen paikkaan siirretyt tiikerinlijat availevat nuppujaan.



























Vanhat vaaleanpunaiset liljat ja harmaamalvikki kukkivat kaikesta touhuilusta huolimatta.
























Vaikka loma loppui pihatyöt jatkuvat edelleen, toistaiseksi mullan siirtämisellä istutusalueille.

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Muutostyöt alkavat

Kukkiiko Jasmike viimeistä kertaa minun pihalla?

























Muutostyö piti aloittaa keskipenkin laajentamisella. Se tarkoitti myös hopeatäpläpeipin siirtämistä ja osittaista poistamista. Otin siitä myös alkuja tyttären pihaa varten. Niiden sijalle siirsin valkoista sinilatvaa ja akileijaa. Lisäksi siirsin siihen syyskimikit, jaloangervot ja taimitarhareissulta hankitun valkoisen varsankellon.
Kurjenpolvipenkkiin alkoi syntyä aukkoja























Laajentaminen edellytti tietysti nurmikon poistamista laajennuksen alueelta. Samalla poistin numikon myös tulevan hiekkakäytävän kohdalta laajennuksen vierestä ja vähän laajemminkin naapurin puoleisesta kulmasta.
















































Linjanarun avulla tein takarajaa, nyt alkuun naapurin rajalta valkokirjokanukkapensaan kohdalle saakka. Rajauksen tein antiikkitiilillä. Tarkoituksena on korottaa istutusaluetta ylemmäs ns. kulkuväylästä. Ja sinne valkokirjokanukkapensaan taakse laitoin hopeatäpläpeippimättään. Istusalueitten väliin sommittelin hiekkakäytävän paikkaa.
























Keskipenkin laajennusosaan siirsin tuoksukurjenpolvet, jonkun peittokurjenpolven, harmaakurjenpolvet ja Laurat. Ja niin peikonpolun olin poistanut jo ihan alkumetreillä. Sen paikalle aion istuttaa keväällä hankkimani Paratiisiomenapuun.
Niin valmistui Kurjenpolvipenkin laajennus syksyllä 2018
























Tältä se näytti, kun tuoksukurjenpolvet oli nostettu pois


























Ja siihen ne pääsivät, keskipenkin laajennusosaan























Keinun viereen sinne takarajaistutusalueelle istutin ensimmäisenä tummakurjenpolvet, purkeissa odottaneet jalopähkämöt ja siirsin kurjenpolvipenkistä tähtiputket, syysleimut, tiikerinliljat ja pari laukkaa. Ja vihdoin marjasinikuusamat pääsivät maahan.



















































Työt jatkuvat...


tiistai 9. heinäkuuta 2019

Uusittu suunnitelma

Paratiisiomenapuu.
























Pihan suunnitelma meni siis uusiksi, kun sanoin suuttuneena, että haluan piha-alueeni erottettavaksi erilleen ja naapureitten kulun ulkopuolelle. No niin sitten tehtiin, piirrettiin asemapiirrokseen minun alue erilleen. Sivuraja tulee päätyseinän suuntaisesti ja päätyraja tontin muotoa mukaillen vinosti, kuten muidenkin tässä talossa olevienasuntojen piha-alueet.























Kuljestelin pihalla ja mietin, mitä tehdä. Olin juuri viime syksynä laajentanut kurjenpolvipenkkiä ja nyt se jää piha-alueeni ulkopuolelle melkein kokonaan. Käytännössä se tarkoittaa koko penkin ylös nostamista. Samoin käy kesäkeittiölle.  
























Tiesin heti, että haluan ihan konkreettisesti erottaa alueen, joka tarkoittaa , että istutusalue pensaineen kiertää aluetta joka puolelta. Tiesin heti, etteivät kaikki pensaat missään nimessä mahdu pienentyvälle alueelle. Ja lisäksi olin jo hankkinut marjapensaita, joihin halusin panostaa. Ja isoja pensaita on mahdon siirtää, jasmike ei myöskään kestä alasleikkausta. Tytär kävi jo hakemassa lumipalloheiden omalle pihalleen. Muiden kanssa on toimittava tarpeen mukaan.

Reuna-alueen istutusalue tarkoittaa, että nurmikko väistyy sen tieltä. Keskellä oleva istutusalue laajenee myös kahteen suuntaan. Väliin jää niin vähän tilaa, että päätin muuttaa sen hiekkakäytäväksi. Muutos teettää töitä, paljon, mutta onhan minulla nyt kesäloma. Ja mitäpä sitä muuta lomalla tekisi...


maanantai 1. heinäkuuta 2019

Kiusa se on pienikin kiusa



























Talvella jo innostuin ajatuksesta, että saan kasvamaan jotakin pientä syötävää, marjapensaat siintelivät haaveissa myös. Pihan takaosassa oli puutarhakeinu alustallaan. Päätin siirtää sen pensasaidanteen viereen ja muuttaa aidanteen marjapensaille. Keinun tulevalta paikalta piti tosin "purkaa" kukkapenkkiä, mutta se ei tuntunut erityisen hankalata ajatukselta. Kukillekin oli jo uusi paikka suunniteltuna. Näin tehden saisin valmiin alustan lavakaulukselle.

Kevään tullen kävin tuumasta toimeen; Hankin lavakaulukset ja siirsin keinun sijansa pois alustalta. Koska ei ollut kaveria ja yksin sitä ei kauemmaksi saanut, keinu jäi siihen odottamaan aikaa parempaa. Uusi paikkakaan tosin ei ollut vielä valmis. Lavakaulus tuntui tärkeämmältä saada tehtyä ensin valmiiksi. Kokosin siis lavakauluksen alustalle ja rupesin täyttämään sitä. Hitaasti, mutta varmasti lava täyttyi, koska laitoin alle oksasilppua ja kasvijätettä ja vasta päälle multaa.











Yllätysten ilta

Sitten tuli suuri yllätysten ilta. Meillä oli taloyhtiön keväkokous ja yllätys-yllätys, minun piha nousi siellä esille. Isännöitsijä ilmoitti, että seinänaapurini on valittanut pihastani ja ennenkaikkea siitä, ettei hän pysty kulkemaan pihani läpi omalle pihalleen, kun siinä täytyy väistellä minun istutuksia ja minua, kun pyllistelen kukkapenkissäni.
Kuvassa kesälle 2019 tehdyt suunnitelmat: puutarhakeinu siirretään pois alustalta pensasaidanteeseen ja alustalle kasvulaatikko, aidanteeseen marjapensaat
ja sitten oranssilla merkittynä naapureiden kulkureitit omalle pihalleen
























Koko sakki tuli pihalleni ihmettelemään ja minulle ilmoitettiin, että minun pitää siirtää lavakaulusta niin, että naapurit pääsevät kulkemaan suoraviivaisesti pihani läpi. Kulkureitti piirretään karttaan ja kaikki allekirjoittavat paperin. Kuuntelin sitä huuli pyöreänä ja vähitellen suuttumus sai miellessäni vallan.

Muutaman päivän päästä otin esiin multasäkit ja puutarhalapion ja aloin tyhjentää lavakaulusta.  Lapoin multaa säkkeihin ja kannoin kauemmas, selkää ja käsiä väsytti ja särki. Samaa vauhtia kasvoi suuttumus. Purin tyhjentyneen lavakauluksen ja samaa vauhtia alustan eli poistin juurimaton. Mittailin hartaasti terassin viertä ja manasin. Lavakaulus sopisi hyvin terassin lähelle pensasaidanteen viereen, jos siitä purkaisi syksyllä tehdyn kivikkoistutuksen. No muu ei auta. Purin siis kivikkoistutuksen ja kokosin lavakauluksen sen paikalle. 

Kiukku kasvaa

Nyt suuttumus oli jo niin suuri, että ilmoitin etten hyväksy pelkän kulkureitin piirtämistä vaan haluan, että piha-alueeni rajat piirretään karttaan ja sen ulkopuoli tulee taloyhtiön käyttöön. Puran siis pois kaiken mitä rajojen ulkopuolle jää. Nyt karttaan on rajat piirretty ja paperi allekirjoitettu. Tämän kesän suunnitelmat pihan suhteen menivät siis täysin uusiksi.

perjantai 28. kesäkuuta 2019

Miten puutarha vaikuttaa terveyteen?





























Suuntana omavaraisuus sarjan bloggaajat ovat nyt päätyneet tutkiskelemaan puutarhan vaikutusta terveyteen.  Mielenkiintoisia näkökulmia on odotettavissa jälleen. Linkit muihin aiheesta kirjoittaviin on tämän jutun lopussa. Tervetuloa tutustumaan.



Omaa pihaani ei oikein voi kutsua varsinaisesti puutarhaksi, koska kysymyksessä on vain pieni rivitalopiha. Pienuudestaan huolimatta sillä on tavattoman suuri merkitys hyvinvoinnilleni.  Rakastan kukkia ja nautin niiden katselemisesta ja tuoksuista. Kukkivat kasvit ovatkin siksi suurimmassa osassa pihan kasvillisuutta. Keväällä odotan malttamattomasti ensimmäisten sipulikukkien ilmestymistä.





























Pihalla on myös vaatimaton kesäkeittiö, oikeastaan vain puulla toimiva kesähella, jonka kantena on valurautainen parilapannu. Silti siinä on mukava laittaa ruokaa, muun pihalla oleskelun lomassa. Ruokailemaan pääsee lasiterassille suojaan sateelta ja toivottavasti tämä kesänä jo liialta auringoltakin. Ruokaan liittyen piha saa toivottavasti myös syötäviä kasveja,  marjoja nyt ainakin aluksi.

Pihalla puuhailu on tavallaan pakopaikka arjen paineista, joita tuo vielä toistaiseksi vaativa työ ja miehen omaishoitajuus. Kaipaan omaa hiljaista rauhaa ilman metelöivää televisiota, vaativia työkuvioita ja lepoa myös hoivaamisestakin.  Hoidan ja hoivailen miestäni mielelläni, mutta on pakko myöntää, että tunnen väsymystä välillä. Pienetkin onnistumiset pihassa tuovat suuren onnen ja ilon tunteen. Ja se auttaa jaksamaan eteenpäin.

Pihan hoitaminen on hyötyliikuntaa, jota tarvitsen ehdottomasti. Sen avulla pysyn edes jonkinlaisessa fyysisessä kunnossa. Juuri tänä kesänä pihaliikuntaa on ollut ja tulee olemaan aivan ylenpalttisesti. Jostakin syystä olen huono lähtemään esimerkiksi lenkille vain pelkän lenkkeilyn vuoksi. Johonkin selkäytimeen on iskostunut ajatus, että lähtemisellä pitää olla joku todellinen tarkoitus, päämäärä.

Linkit muihin postauksiin:

KorkealaPienenpieni farmi, CaramelliaRiippumattomammaksi, Sarin puutarhat, Tsajut, Sorakukka

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Suuntana omavaisuus ja puutarhan marjat

Kesäkuu ja uuden omavaraisuuteen liittyvän yhteiskirjoituksen julkaisemisaika on tullut. Omavaisuutta tavoittelevat bloggaajat kirjoittavat kerran kuussa yhtä aikaa julkaistavan kirjoituksen omasta omavaraisuudestaan, pyrkimyksestään omavaisuuteen, edistymisestään, sen iloista ja suruista, haasteista ja riemun hetkistä. Lisäksi meillä on aina yhteinen teema, josta kirjoitamme kukin omasta lähtökohdastamme. Tällä kertaa teemana on puutarhan marjat. Lopussa on sarjan julkaisijoiden linkit.

Maalaiskaupungin pihassa on marja-asia aivan niin sanotusti lapsen kengissä. Maalaiseukkona ajatus siitä, että marjoja viljelisi kaupungissa, oli pitkään aivan vieras. Tietysti omakotitontilla voisi ollakin marjapensaita ja ehkä pieni mansikkamaakin, mutta eihän nyt mitenkään rivitalon pihassa.

Onneksi sekin on muutettavissa. Tarvitaan vain joustavuutta ajatteluun ja kokeilunhalua. Pienessäkin pihassa on mahdollista kasvattaa puutarhamarjoja. Marjapensaita voi istuttaa yksittäin ja ryhmiin, aidanteeksikin ja jopa lavaan ja isoihin ruukkuihin. Mansikka, karpalo, puolukka ja lakka kasvavat lavoissa, kunhan kasvualusta ja olosuhteet ovat sopivat.



























Marjoja Maalaiskaupungin pihaan

Maalaiskaupungin pihaan marjapensaita on vihdoinkin tulossa. Saskatoon on jo viime kesänä istutettu pensasalueen laitaan.  Se näyttää talvehtineen ihan hyvin ja kukkii nyt ensimmäisen kerran. Kovin, kovin vaatimaton se vielä on.































Uusina tulokkaina kokeiluun tulee nyt marjasinikuusama. Kaksi pensasta saa paikkansa pihan uudejjeen määritellyssä takarajassa.



























Näillä pensailla on nyt päästävä alkuun.  Mansikka-amppeli etsii paikkaansa vielä.

Eteneminen

Kasvilava on asetettu paikalleen ja täytetty. Alle tuli syksyllä kerättyä kasvinjätettä ja kasvualustaksi bokashilla parannettua vanhaa ja uutta multaa, lisä terästyksenä biohiili. Siemenet ovat vielä kylvämättä, toivottavasti ehtii vielä.



























Perunoita on istutettu pariin sankkoon kokeilumielessä, vielä en ole uskaltanut siirtää niitä ulos.  



























Pensastomaatit ovat sankoissaan ja saavat kasvaa lasiterassin suojassa.  Munakoiso jää myös kasvamaan lasiterassille, mutta ananaskirsikka muuttaa kesäkuussa pihalle.



























Varovaista etenemistä on tapahtunut ja kesän edetessä nähdään miten kasvatus onnistuu vai tuleeko täydellinen fiasko. Fiasko on mitä todennäköisintä, koska lavakauluksen paikkakin piti vaihtaa kesken kaiken. Ja muutenkin paljon, paljon menee uusiksi. Siitä myöhemmin.

Linkit: