Muutostyöt alkavat

Kukkiiko Jasmike viimeistä kertaa minun pihalla?

Muutostyö piti aloittaa keskipenkin laajentamisella. Se tarkoitti myös hopeatäpläpeipin siirtämistä ja osittaista poistamista. Otin siitä myös alkuja tyttären pihaa varten. Niiden sijalle siirsin valkoista sinilatvaa ja akileijaa. Lisäksi siirsin siihen syyskimikit, jaloangervot ja taimitarhareissulta hankitun valkoisen varsankellon.

Kurjenpolvipenkkiin alkoi syntyä aukkoja

Laajentaminen edellytti tietysti nurmikon poistamista laajennuksen alueelta. Samalla poistin numikon myös tulevan hiekkakäytävän kohdalta laajennuksen vierestä ja vähän laajemminkin naapurin puoleisesta kulmasta.

Linjanarun avulla tein takarajaa, nyt alkuun naapurin rajalta valkokirjokanukkapensaan kohdalle saakka. Rajauksen tein antiikkitiilillä. Tarkoituksena on korottaa istutusaluetta ylemmäs ns. kulkuväylästä. Ja sinne valkokirjokanukkapensaan taakse laitoin hopeatäpläpeippimättään. Istusalueitten väliin sommittelin hiekkakäytävän paikkaa.

Keskipenkin laajennusosaan siirsin tuoksukurjenpolvet, jonkun peittokurjenpolven, harmaakurjenpolvet ja Laurat. Ja niin peikonpolun olin poistanut jo ihan alkumetreillä. Sen paikalle aion istuttaa keväällä hankkimani Paratiisiomenapuun.

Niin valmistui Kurjenpolvipenkin laajennus syksyllä 2018

Tältä se näytti, kun tuoksukurjenpolvet oli nostettu pois

Ja siihen ne pääsivät, keskipenkin laajennusosaan

Keinun viereen sinne takarajaistutusalueelle istutin ensimmäisenä tummakurjenpolvet, purkeissa odottaneet jalopähkämöt ja siirsin kurjenpolvipenkistä tähtiputket, syysleimut, tiikerinliljat ja pari laukkaa. Ja vihdoin marjasinikuusamat pääsivät maahan.

Työt jatkuvat...

Uusittu suunnitelma

Pihan suunnitelma meni siis uusiksi, kun sanoin suuttuneena, että haluan piha-alueeni erottettavaksi erilleen ja naapureitten kulun ulkopuolelle. No niin sitten tehtiin, piirrettiin asemapiirrokseen minun alue erilleen. Sivuraja tulee päätyseinän suuntaisesti ja päätyraja tontin muotoa mukaillen vinosti, kuten muidenkin tässä talossa olevienasuntojen piha-alueet.

Kuljestelin pihalla ja mietin, mitä tehdä. Olin juuri viime syksynä laajentanut kurjenpolvipenkkiä ja nyt se jää piha-alueeni ulkopuolelle melkein kokonaan. Käytännössä se tarkoittaa koko penkin ylös nostamista. Samoin käy kesäkeittiölle.  

Tiesin heti, että haluan ihan konkreettisesti erottaa alueen, joka tarkoittaa , että istutusalue pensaineen kiertää aluetta joka puolelta. Tiesin heti, etteivät kaikki pensaat missään nimessä mahdu pienentyvälle alueelle. Ja lisäksi olin jo hankkinut marjapensaita, joihin halusin panostaa. Ja isoja pensaita on mahdon siirtää, jasmike ei myöskään kestä alasleikkausta. Tytär kävi jo hakemassa lumipalloheiden omalle pihalleen. Muiden kanssa on toimittava tarpeen mukaan.

Reuna-alueen istutusalue tarkoittaa, että nurmikko väistyy sen tieltä. Keskellä oleva istutusalue laajenee myös kahteen suuntaan. Väliin jää niin vähän tilaa, että päätin muuttaa sen hiekkakäytäväksi. Muutos teettää töitä, paljon, mutta onhan minulla nyt kesäloma. Ja mitäpä sitä muuta lomalla tekisi...

Kiusa se on pienikin kiusa

Talvella jo innostuin ajatuksesta, että saan kasvamaan jotakin pientä syötävää, marjapensaat siintelivät haaveissa myös. Pihan takaosassa oli puutarhakeinu alustallaan. Päätin siirtää sen pensasaidanteen viereen ja muuttaa aidanteen marjapensaille. Keinun tulevalta paikalta piti tosin "purkaa" kukkapenkkiä, mutta se ei tuntunut erityisen hankalata ajatukselta. Kukillekin oli jo uusi paikka suunniteltuna. Näin tehden saisin valmiin alustan lavakaulukselle.

Kevään tullen kävin tuumasta toimeen; Hankin lavakaulukset ja siirsin keinun sijansa pois alustalta. Koska ei ollut kaveria ja yksin sitä ei kauemmaksi saanut, keinu jäi siihen odottamaan aikaa parempaa. Uusi paikkakaan tosin ei ollut vielä valmis. Lavakaulus tuntui tärkeämmältä saada tehtyä ensin valmiiksi. Kokosin siis lavakauluksen alustalle ja rupesin täyttämään sitä. Hitaasti, mutta varmasti lava täyttyi, koska laitoin alle oksasilppua ja kasvijätettä ja vasta päälle multaa.

Yllätysten ilta

Sitten tuli suuri yllätysten ilta. Meillä oli taloyhtiön keväkokous ja yllätys-yllätys, minun piha nousi siellä esille. Isännöitsijä ilmoitti, että seinänaapurini on valittanut pihastani ja ennenkaikkea siitä, ettei hän pysty kulkemaan pihani läpi omalle pihalleen, kun siinä täytyy väistellä minun istutuksia ja minua, kun pyllistelen kukkapenkissäni.

Kuvassa kesälle 2019 tehdyt suunnitelmat: puutarhakeinu siirretään pois alustalta pensasaidanteeseen ja alustalle kasvulaatikko, aidanteeseen marjapensaat
ja sitten oranssilla merkittynä naapureiden kulkureitit omalle pihalleen

Koko sakki tuli pihalleni ihmettelemään ja minulle ilmoitettiin, että minun pitää siirtää lavakaulusta niin, että naapurit pääsevät kulkemaan suoraviivaisesti pihani läpi. Kulkureitti piirretään karttaan ja kaikki allekirjoittavat paperin. Kuuntelin sitä huuli pyöreänä ja vähitellen suuttumus sai miellessäni vallan.

Muutaman päivän päästä otin esiin multasäkit ja puutarhalapion ja aloin tyhjentää lavakaulusta.  Lapoin multaa säkkeihin ja kannoin kauemmas, selkää ja käsiä väsytti ja särki. Samaa vauhtia kasvoi suuttumus. Purin tyhjentyneen lavakauluksen ja samaa vauhtia alustan eli poistin juurimaton. Mittailin hartaasti terassin viertä ja manasin. Lavakaulus sopisi hyvin terassin lähelle pensasaidanteen viereen, jos siitä purkaisi syksyllä tehdyn kivikkoistutuksen. No muu ei auta. Purin siis kivikkoistutuksen ja kokosin lavakauluksen sen paikalle. 

Kiukku kasvaa

Nyt suuttumus oli jo niin suuri, että ilmoitin etten hyväksy pelkän kulkureitin piirtämistä vaan haluan, että piha-alueeni rajat piirretään karttaan ja sen ulkopuoli tulee taloyhtiön käyttöön. Puran siis pois kaiken mitä rajojen ulkopuolle jää. Nyt karttaan on rajat piirretty ja paperi allekirjoitettu. Tämän kesän suunnitelmat pihan suhteen menivät siis täysin uusiksi.