sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Joko nyt on piha-alueen puitteet valmiit?

Kesä on kulunut pihan muutostöiden parissa. Tämän suuren muutoksen syistä olen kirjoittanut aiemmin. Sen aiheuttama kiukku ei juuri ole laantunut, koska kaikki suunnitelmat ja edellisenä syksynä tehty työ meni hukkaan. Iloa toi kuitenkin siirrettyjen kukkiminen uudessa paikassa, kuten nämä vaaleanpunaiset liljat.
Vaaleanpunaiset liljat kukkivat.
























Nyt vihdoin pihan uudet rajat ovat valmiit. Erotin omaksi piha-alueeksi sovitun mukaisesti oman asunnon levyisen ja toiselta laidaltataan noin 9,5m ja tien puolelta noin 15m pituisen alueen. Käytin erottamiseen pihalle hankittuja punaisia antiikkitiiliä, joiden avulla samalla nostin istusaluetta ylemmäs ulos jäävästä alueesta.

















































Keskellä olevaa aluetta laajensin myös ja sen kolmelle sivulle tein hiekkakäytävän. Puutarhakeinu ja kasvilava siirtyivät naapuria vasten olevan aidanteen viereen. Keittiöalusta siirtyi vain tarpeellisen määrän oman piha-alueen puolelle.

























Viimeksi tein keittiöalustan jatkoksi taloonpäin uuden kivikon. Sen nostin huomattavasti ympäristöstään. Kivet siihen kuljetin tienlaidan pengerryksestä ja männyn juurella olleesta kivikosta. Joten nurmikkoa jäi vain noin 3m levyinen kaitale talon ja istusalueitten väliin.
























Mullan kuskaaminen istutusalueelle oli valtava työ. Ostin jo keväällä 14 40l pussia puutarhamultaa istutusmullaksi. Käytin myös kaiken mahdollisen mullan, joka sain irti, kun poistin nurmikon hiekkakäytävän alta ja istutusalueilta sekä vanhasta kukkapenkistä. Lisäksi ostin 3 kuutiota irtomultaa, jonka poika toi auton peräkärrillä. Viimeisestä kärrillisestä on vielä rippeet odottamassa siirtämistä.

Perennoja siirtelin sitä mukaa, kun sain istusaluetta valmiiksi. Paljon piti ottaa ja istuttaa odottamaan purkkeihin. Lisäksi oli uudet, jotka olin hankkinut, nekin saivat odottaa todella pitkälle kesään ja viimeiset ihan syksyyn saakka.
























Yllättävän hyvin uuteen paikkaan siirretyt perennat säilyivät pitkästä kuivasta kaudesta huolimatta. Mutta vasta ensi keväänä vasta tietää lopullisen tuloksen.

Kevääseen jää myös parin pikkupuun ja pensaiden siirtäminen, en kertakaikkiaan e jaksaisi enää edes yrittää. Olen jo väsynyt ja kipeäkin.

No, jospa tulevina vuosina ei enää tarvitse kuunnella, että me levittäydytään.