Keijuja ja menninkäisiä

Miten keijut ilmestyivätkään Maalaiskaupungin pihaan, vai onko myös menninkäisiä. Piha kaipaa muutakin kuin pelkästään kasveja. Kukat ovat kauniita, pensaat ja puut luovat kehykset, mutta pihakoristeet tekevät pihasta persoonallisen.

Mieltymys keijuihin on hyvin pitkän ajan takaa. Millään tavalla se ei konkretisoitunut aikoihin. Muistan, että olin aivan innoissani, kun tyttäreni halusi pukeutua keijuksi penkkareihinsa. Hänestä tuli Metsänkeiju ihanainen.

Metsänkeiju

Tämän pihan laittamisen myötä, ajatus keijuista pihakoristeena tuli tärkeämmäksi. Etsin ja katselin, mutta keijuja ei vaan löytynyt. Tai ei, kyllä keijuja oli ja on, mutta kaikki mitkä tulivat vastaan, olivat pikkuruisia. Halusin isoja, jotka voi sijoittaa kasvien lomaan istutusalueelle. Meillä on täällä kukkakaupassa myytävänä pääasiassa haudoille tarkoitettuja somisteita tai miksi niitä nyt sanotaankaan. Kysyin sieltäkin, että löytyisikö heidän tavarantoimittajiltaan puutarhakeijuja. Ei löytynyt sieltäkään.

Keväisin on mentävä puutarhamyymälään, oli tarvetta tai ei. Yhtenä keväisenä päivänä astuin sisään paikalliseen myymälään, siellä hän istui kivellä ja odotti minua. Niin oli ensimmäinen keiju löytynyt.

Keiju kivellä

Siitä lähtien keijuja on ilmestynyt uusia aina keväisin. Haaveissaan istuva keiju 

Haaveileva keiju

ja seuraavaksi hän, jolla on lintu kädellä.

Vielä syksyllä saapui yksi messinkinen leijaileva keiju. Mutta mitä kummaa tuolla männyn juurella, selvästi siellä on jonkun koti. Siellä taitaa nyt olla se menninkäinen. Leijuva keiju on piiloutunut jonnekin talviunille, toivottavasti löydän sen ensi kesänä. Talvi ja lumi ovat ottaneet suojaansa myös menninkäisen kodin. Sen sijaan keijuntalo ilmeistui Jouluaattona takan päälle odottamaan sijoittumista joko pihaan tai terassille.

Keijuntalo

Keijunmekkoa ei viimekesänä ollut Maalaiskaupungin pihassa eikä myöskään keijunkukkaa. Joskus aikaisemmin purppurakeijunkukka koristi kukkapenkkiä. 

Keijunkukka

Aaton puurojuhla

Kantaemo kerää kokoon helmoihinsa perheen aaton perinteiseen puurojuhlaan jouluaattona lounasaikaan. Lapset ovat aikuisia ja melkein kaikki perheellisiä, viimeiselläkin jo kumppani. Tämä puurojuhla on meillä koettu mukavaksi yhteiseksi tapahtumaksi, johon kokoonnutaan aattoaamupäivänä. Syödään yhdessä perinteinen riisipuuro ja lisänä tarjotaan sekahelmäsoppa ja lisukkeet. Seurustellaan hetken leppoisasti, kenties lauletaan joku joululaulu yhdessä. Sitten lapset perheineen lähtevät viettämään omaa joulua kukin omien tarpeidensa ja halujensa mukaan.

Kantaemo valmistautuu puurojuhlaan tekemällä hedelmäsopan valmiiksi ja keittämällä riisipuuron aattoaamuna hitaasti hauduttaen.

Lapsenlapsia varten on varattu pienet joululahjat, jotka tänä vuonna on ekologisesti kääritty sanomalehtipaperiin. Lahjat perheet saavat mukaansa lähtiessään.

Omaa joulua varten kantaemo paistaa piparkakut vanhalla perinteisellä ohjeella.

Lasten ja lastenlasten lähdön jälkeen kantaemo viettää rauhallisen ja leppoisan aattoillan miehensä kanssa, nauttien perinteisiä jouluruokia ja joululeivonnaisia. Myös joulunpyhät vietetään nauttien rauhasta ja omaan tahtiin hiljalleen elelemisestä, nauttien yksinkertaisesti koristetusta kodista.

Joulukukat ja koristeet

Joulukukkien suhteen olen ollut ja olen edelleen erittäin konservatiivinen. Joulukukista pidän ritarinkukista kaikista eniten, sekä valkoisista että punaisista.

Valkoinen ritarinkukka

Punainen ritarinkukka

Hyasintti on kaunis ja pidän myös siitä, mutta voimakkaan tuoksun vuoksi en voi niitä hankkia kotiin. Jouluruusu on herkkä ja suloinen, mutta toistaiseksi en ole sellaista hankkinut. Joulukaktus on tämän joulun uutuus minulla. Joulutähdestä en välitä ollenkaan.

Joulukaktus

Joulukoristeet hm m, jaa-a, jouluvalot ja kynttilät ovat jokavuotisia. Jouluverhot vaihdetaan ja ne ovat punaiset, vaikka jotkut kutsuvat punaisia verhoja aika ikävällä nimellä. Minusta punainen kuuluu jouluun yhtä hyvin kuin vihreä ja valkoinenkin.

Muuten koristelu on hyvin vaatimatonta. Joulukuusta ei ole ollut moneen vuoteen enää, paitsi valokuusi terassilla. 

Valokuusi

Yhden olen säilyttänyt, piparkakkulyhdyn, jonka sain viime jouluna tyttäreltäni joululahjaksi. En raskinut syödä sitä, vaan laitoin sen talteen ja laitan esille tänäkin jouluna.

Piparkakkulyhty

Tonttuja ripottelen sinne tänne kurkistelemaan.

Valot ja kukat tuntuvat tärkeimmiltä tänä jouluna.

Sinivalkoista-haaste 2018

Haasteen aloitti Tiiu/Puutarhahetki-blogista

Käytin hyväkseni Tiiun ilmoitusta, että haasteen voi halutessaan napata suoraan hänen blogistaan, ilman, että on tullut haastetuksi.

Minulle sinivalkoinen tarkoittaa itsenäistä Suomea ja suomalaisuutta. Kaunista, puhdasta luontoa, sinisiä järviä, jokia, puroja ja taivasta, puhdasta valkoista lunta, kuuraisia oksia ja pumpulipilviä.

Sinivalkoinen tarkoittaa myös kauniita sinisiä ja valkoisia kukkia, joita kasvaa puutarhassa ja luonnossa.

Siniset ja valkoiset lemmikit

Itsenäinen Suomi tarkoittaa minulle kauniin luonnon lisäksi vapaata, demokraattista maata, jossa vapailla vaaleilla valitaan edustajat päättäviin elimiin. Ja jossa päätöksiä ainakin toistaiseksi tehdään noudattaen suhteellisen hyvin tasapuolisuutta ja päämääränä tasavertainen kohtelu.

Kevätkaikonkukka

Jasmike

Pikkutalvio

Pioni

Minun suomalaisuus on sitä, että saan asua ja elää tässä maassa vapaana ja itsellisenä ihmisenä, mutta voin myös halutessani matkustaa. Suomaisuuteeni kuuluu suvaitsevaisuus ja erilaisuuden hyväksyminen.

Idänsinililja

Juhannusruusu

Siihen kuuluu myös elinkeinojen ja työn kunnioittaminen, mielipiteen ja sananvapaus, mutta myös vastuullisuus. Se on vapautta tehdä haluamiaan asioita määrätyissä puitteissa ja kanssakulkijan fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden huomioon ottaen ja sitä kunnioittaen.

Kurjenkello

Päivänkakkara

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Ensimmäinen adventti

Tänä jouluna sytytin adventtikynttilän ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Monena vuonna olen elänyt tavallista arkea melkein koko joulukuun. Johonkin aikaan olen virittänyt valoja helpottamaan pimeyttä. Mutta muuten valmistautuminen on ollut jotenkin pakonomaista. Leivonnaisia vähän viimetipassa, vähän jotain joulukoristeita sinne tänne, että jotain olisi. Ruokaa tehty ja varattu sillä ajatuksella, että onhan sitä syötävä jouluruokia, kun on joulu. Tai on vietetty valmiiksi järjestetty joulu jossain.

Kulunut vuosi on ollut rankka monella tavoin. Nyt haluan vain ottaa rauhallisesti ja yrittää virittäytyä rauhalliseen jouluun. Ja aloitan virittäytymisen ottamalla myös adventtikynttilät tämän joulun odotukseen.

Leppoisaa ensimmäistä adventtia itsekullekin!