Keijuja ja menninkäisiä

Miten keijut ilmestyivätkään Maalaiskaupungin pihaan, vai onko myös menninkäisiä. Piha kaipaa muutakin kuin pelkästään kasveja. Kukat ovat kauniita, pensaat ja puut luovat kehykset, mutta pihakoristeet tekevät pihasta persoonallisen.

Mieltymys keijuihin on hyvin pitkän ajan takaa. Millään tavalla se ei konkretisoitunut aikoihin. Muistan, että olin aivan innoissani, kun tyttäreni halusi pukeutua keijuksi penkkareihinsa. Hänestä tuli Metsänkeiju ihanainen.

Metsänkeiju

Tämän pihan laittamisen myötä, ajatus keijuista pihakoristeena tuli tärkeämmäksi. Etsin ja katselin, mutta keijuja ei vaan löytynyt. Tai ei, kyllä keijuja oli ja on, mutta kaikki mitkä tulivat vastaan, olivat pikkuruisia. Halusin isoja, jotka voi sijoittaa kasvien lomaan istutusalueelle. Meillä on täällä kukkakaupassa myytävänä pääasiassa haudoille tarkoitettuja somisteita tai miksi niitä nyt sanotaankaan. Kysyin sieltäkin, että löytyisikö heidän tavarantoimittajiltaan puutarhakeijuja. Ei löytynyt sieltäkään.

Keväisin on mentävä puutarhamyymälään, oli tarvetta tai ei. Yhtenä keväisenä päivänä astuin sisään paikalliseen myymälään, siellä hän istui kivellä ja odotti minua. Niin oli ensimmäinen keiju löytynyt.

Keiju kivellä

Siitä lähtien keijuja on ilmestynyt uusia aina keväisin. Haaveissaan istuva keiju 

Haaveileva keiju

ja seuraavaksi hän, jolla on lintu kädellä.

Vielä syksyllä saapui yksi messinkinen leijaileva keiju. Mutta mitä kummaa tuolla männyn juurella, selvästi siellä on jonkun koti. Siellä taitaa nyt olla se menninkäinen. Leijuva keiju on piiloutunut jonnekin talviunille, toivottavasti löydän sen ensi kesänä. Talvi ja lumi ovat ottaneet suojaansa myös menninkäisen kodin. Sen sijaan keijuntalo ilmeistui Jouluaattona takan päälle odottamaan sijoittumista joko pihaan tai terassille.

Keijuntalo

Keijunmekkoa ei viimekesänä ollut Maalaiskaupungin pihassa eikä myöskään keijunkukkaa. Joskus aikaisemmin purppurakeijunkukka koristi kukkapenkkiä. 

Keijunkukka

Aaton puurojuhla

Kantaemo kerää kokoon helmoihinsa perheen aaton perinteiseen puurojuhlaan jouluaattona lounasaikaan. Lapset ovat aikuisia ja melkein kaikki perheellisiä, viimeiselläkin jo kumppani. Tämä puurojuhla on meillä koettu mukavaksi yhteiseksi tapahtumaksi, johon kokoonnutaan aattoaamupäivänä. Syödään yhdessä perinteinen riisipuuro ja lisänä tarjotaan sekahelmäsoppa ja lisukkeet. Seurustellaan hetken leppoisasti, kenties lauletaan joku joululaulu yhdessä. Sitten lapset perheineen lähtevät viettämään omaa joulua kukin omien tarpeidensa ja halujensa mukaan.

Kantaemo valmistautuu puurojuhlaan tekemällä hedelmäsopan valmiiksi ja keittämällä riisipuuron aattoaamuna hitaasti hauduttaen.

Lapsenlapsia varten on varattu pienet joululahjat, jotka tänä vuonna on ekologisesti kääritty sanomalehtipaperiin. Lahjat perheet saavat mukaansa lähtiessään.

Omaa joulua varten kantaemo paistaa piparkakut vanhalla perinteisellä ohjeella.

Lasten ja lastenlasten lähdön jälkeen kantaemo viettää rauhallisen ja leppoisan aattoillan miehensä kanssa, nauttien perinteisiä jouluruokia ja joululeivonnaisia. Myös joulunpyhät vietetään nauttien rauhasta ja omaan tahtiin hiljalleen elelemisestä, nauttien yksinkertaisesti koristetusta kodista.

Joulukukat ja koristeet

Joulukukkien suhteen olen ollut ja olen edelleen erittäin konservatiivinen. Joulukukista pidän ritarinkukista kaikista eniten, sekä valkoisista että punaisista.

Valkoinen ritarinkukka

Punainen ritarinkukka

Hyasintti on kaunis ja pidän myös siitä, mutta voimakkaan tuoksun vuoksi en voi niitä hankkia kotiin. Jouluruusu on herkkä ja suloinen, mutta toistaiseksi en ole sellaista hankkinut. Joulukaktus on tämän joulun uutuus minulla. Joulutähdestä en välitä ollenkaan.

Joulukaktus

Joulukoristeet hm m, jaa-a, jouluvalot ja kynttilät ovat jokavuotisia. Jouluverhot vaihdetaan ja ne ovat punaiset, vaikka jotkut kutsuvat punaisia verhoja aika ikävällä nimellä. Minusta punainen kuuluu jouluun yhtä hyvin kuin vihreä ja valkoinenkin.

Muuten koristelu on hyvin vaatimatonta. Joulukuusta ei ole ollut moneen vuoteen enää, paitsi valokuusi terassilla. 

Valokuusi

Yhden olen säilyttänyt, piparkakkulyhdyn, jonka sain viime jouluna tyttäreltäni joululahjaksi. En raskinut syödä sitä, vaan laitoin sen talteen ja laitan esille tänäkin jouluna.

Piparkakkulyhty

Tonttuja ripottelen sinne tänne kurkistelemaan.

Valot ja kukat tuntuvat tärkeimmiltä tänä jouluna.

Sinivalkoista-haaste 2018

Haasteen aloitti Tiiu/Puutarhahetki-blogista

Käytin hyväkseni Tiiun ilmoitusta, että haasteen voi halutessaan napata suoraan hänen blogistaan, ilman, että on tullut haastetuksi.

Minulle sinivalkoinen tarkoittaa itsenäistä Suomea ja suomalaisuutta. Kaunista, puhdasta luontoa, sinisiä järviä, jokia, puroja ja taivasta, puhdasta valkoista lunta, kuuraisia oksia ja pumpulipilviä.

Sinivalkoinen tarkoittaa myös kauniita sinisiä ja valkoisia kukkia, joita kasvaa puutarhassa ja luonnossa.

Siniset ja valkoiset lemmikit

Itsenäinen Suomi tarkoittaa minulle kauniin luonnon lisäksi vapaata, demokraattista maata, jossa vapailla vaaleilla valitaan edustajat päättäviin elimiin. Ja jossa päätöksiä ainakin toistaiseksi tehdään noudattaen suhteellisen hyvin tasapuolisuutta ja päämääränä tasavertainen kohtelu.

Kevätkaikonkukka

Jasmike

Pikkutalvio

Pioni

Minun suomalaisuus on sitä, että saan asua ja elää tässä maassa vapaana ja itsellisenä ihmisenä, mutta voin myös halutessani matkustaa. Suomaisuuteeni kuuluu suvaitsevaisuus ja erilaisuuden hyväksyminen.

Idänsinililja

Juhannusruusu

Siihen kuuluu myös elinkeinojen ja työn kunnioittaminen, mielipiteen ja sananvapaus, mutta myös vastuullisuus. Se on vapautta tehdä haluamiaan asioita määrätyissä puitteissa ja kanssakulkijan fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden huomioon ottaen ja sitä kunnioittaen.

Kurjenkello

Päivänkakkara

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Ensimmäinen adventti

Tänä jouluna sytytin adventtikynttilän ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Monena vuonna olen elänyt tavallista arkea melkein koko joulukuun. Johonkin aikaan olen virittänyt valoja helpottamaan pimeyttä. Mutta muuten valmistautuminen on ollut jotenkin pakonomaista. Leivonnaisia vähän viimetipassa, vähän jotain joulukoristeita sinne tänne, että jotain olisi. Ruokaa tehty ja varattu sillä ajatuksella, että onhan sitä syötävä jouluruokia, kun on joulu. Tai on vietetty valmiiksi järjestetty joulu jossain.

Kulunut vuosi on ollut rankka monella tavoin. Nyt haluan vain ottaa rauhallisesti ja yrittää virittäytyä rauhalliseen jouluun. Ja aloitan virittäytymisen ottamalla myös adventtikynttilät tämän joulun odotukseen.

Leppoisaa ensimmäistä adventtia itsekullekin!

Talvi tulee, oletko valmis

Maalaiskaupungin pihaan tulee vääjäämättä talvi. Maa on routaantunut tänä syksynä ihan kunnolla ja voidaan olettaa, että tulee kunnon talvi. Ja yllättävän vähäinen pakkanen toi paksun kuuran maahan. Kauniiksi se tekee maiseman, mutta ilmankosteus tekee ilmasta purevamman kuin asteet antaisivat ymmärtää. Pihatyöt on tehty, mitenkuten. Sipulit nyt kuitenkin ovat maassa ja odotetaan, mitä maasta nousee.

Kuurainen piha

Pihasta sisätiloihin

Pihasta on siirrytty sisätiloihin. Lämmitystä täytyy lisätä säätämällä lämpöpumpun lämpötilaa suuremmaksi ja laittamalla pattereita päälle. Takan lämmitys on aloitettava varovasti. Mikä nautinto onkaan saada virittää elävä tuli. Onneksi asutaan sen verran syrjässä isoista kaupungeista, että täällä tuskin takkoja kielletään.

Harrastukset muuttuvat sisätiloihin sopiviksi. Luen paljon kirjoja, mutta useimmiten kirjallisuus on viihdyttävää. Nollaan sillä päätäni työn vastapainoksi. Toinen on helmeily, teen erilaisia koruja helmistä. Tunnustan suoraan, etten suunnittele itse malleja. Joskus toki hieman muuntelen niitä omiin tarpeisiini.

Koruja helmistä

Talvella ohjelmassa on myös neulominen. Neulon tarpeen ja huvin vuoksi, sukkia, käsineitä, paitoja ja kaulaliitoja yms. Yksinkertaisten juttujen neulominen on siitä mukavaa, että sitä voi tehdä televisiota katsellessa. Lankoja tulee hankittua useista paikoista, mikä milloinkin sattuu kohdalle, käsityömessuilta viime talvena alpakanvillalankaa, tutulta lampurilta aitoa ja alkuperäistä lampaanvillalankaa ja lankaliikkeistä ja marketista tavallista villalankaa. Joskus tulee hankittua jotakin erikoislankaa tiettyä erityistarvetta varten.

Kaulaliina alpakanvillasta

Sitten on tämä bloggaaminen, kai tätäkin voi harrastukseksi kutsua. Tämä on päiväkirjamaista muistiin merkitsemistä. En ole mitenkään järjestelmällinen kirjoittaja ja liitän mukaan itse ottamiani kuvia, joiden laatu on hyvin vaihteleva. Tähän liittyy olenaisena toisten samoista asioista kiinnostuneiden blogien lukeminen ja kommentointi.

Toivottavasti näitten avulla talvi kuluu nopeasti ja päästään nauttimaan uudesta kesästä ja puutarhanhoidosta.

Pimeys ja kausivalot

Pimeys on saanut vallan ja haittaa liikkumista. Aivan ymmärrettävästi autoilijat toivovat pyöräilijöiltä valojen käyttöä ja jalankulkijoilta heijastimia. Kostea ja etenkin märkä maa ja varsinkin tie imee kaiken valon. Mutta yksi mikä ilahduttaa pimeällä kulkijaa on useisiin pihoihin ilmestyneet valokoristeet, joita tähän aikaan kausivaloiksi kutsutaan. Erilaisia valoköynnöksiä monin tavoin ripustettuna on helppo jo bongailla kulkiessaan. Lyhtyjä on myös alkanut ilmestyä pihoihin. Ja mitä lähemmäs joulu tulee, moninaisemmiksi valokoristeet tulevat.

Valoköynnös

Toisaalta kaupungin vilkkuvat ja välkkyvät, kaikenkirjavat mainosvalot käyvät ikävästi silmiin ja saavat toivomaan niiden vähentämistä. Onneksi tuo ei oman asuinpaikan tilanne vaan saan asua pikkuruisessa taajamassa, jossa pääsee nauttimaan pihojen kausivaloista. Ja välillä voi nauttia ihan vain pimeydestä ja taivaan omista valoista.

Lyhty

Omat kausivalot syttyvät yllättäen tänä syksynä todella hitaasti. Kuistilla valoköynnös ja lyhty ovat valmiina, mutta valot niihin syttyivät vasta marraskuun puolivälin tienoilla. Myöskään terassin kiinteät ledvalot eivät vielä ole olleet päällä, kuin kokeilun verran. Terassille valoköynnös on vielä ripustamatta. Pihalle ei ole tarkoituskaan laittaa minkäänlaisia valoja, sen olen päättänyt jo aiemmin.

Sisällä on toistaiseksi ainoastaan yksi kaunis ledkynttilä, joka syttyy pimeän tultua. 

Ledkynttilä

Toissa jouluksi tein valohimmelin, joka jo odottaa katossa. 

Valohimmeli

Aiemmin tein kranssin, jonka ympärille oli kiedottu ledvalonauha. Saahan nyt nähdä syntyykö nyt jotain muuta.

Kuljeskellaan kauniita kausivaloja bongaillen!

Joulunpunaista ja hopeankimallusta

Miellyttävä kohtaaminen toteutui Kuopiontorilla, kun Puutarhanhetki-blogin Tiiun kokoama joukko tapasi. Uskomatonta miten paljon puhetta riittää, vaikka kyseessä ovat eri-ikäiset ja erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset, kun yhteinen kiinnostuksen kohde on puutarha.

Tapaamisen teemaksi Tiiu oli valinnut ajankohtaan hyvin sopivan, nimittäin joulukukka-asetelmat. Asetelmien tekemiseen tutustuimme Kukkakauppa Cosmoksessa. Astiavalikoimassa tuntuu olevan rajattomasti mahdollisuuksia, perinteisistä koreista keramiikkavateihin. Tärkeintä on, että astia saadaan vedenpitäksi. 

Kasveista perinteisten joulukukkien täydentäjinä voi käyttää viherkasveja ja mm hopealankaa. Tärkeintä on, ettei valita sekaan paljon kastelua vaativia kasveja, sillä silloin asetelma ei kestä kauniina. Kaunis kokonaisuus näyttää syntyvän, kun yhdistetään korkeaa kiinteämuotoista ja rikkonaista matalaa kasvia. Lisäksi opastajamme korosti runsautta. Erittäin kauniin parin muodostivat punainen amaryllis ja astetta tai paria vaaleampi joulutähti, täydentäjänä hopalanka ja viherkasvi.

Asetelmiin käytettävää sammalta ei liene kutsuta koristeeksi, vaikka se niinhin oleellisesti kuuluukin. Erilaiset luonnonmateriaalit ovat kauniita asetelmissa ja niitä näyttää voivan käyttää yllättavänkin monipuolisesti. Kauniita ovat kävyt ja erilaiset oksat. Käyttömahdollisuuksia esitellessään opastajamme muistutti, että luonnonmateriaaleja saa kerätä vain maanomistajan luvalla.  Pikkutontut kuuluvat joulun asetelmiin mukavana lisänä, eikö vain.

Hopeankimallus oli toinen teema. Asetelman perustana on hopalanka ja hopeaspreillä käsitellyt mehitähdet sekä vaalea ilmakasvi. Koristeina käytettiin kimalteisia hopeapalloja pareittain ja hopeaporo sekä enkelinhiusta. Rouheisena vastakohtana jäkäläiset oksat, jotka muodostivat parin ilmakasvin kanssa. Tästä asetelmasta en henkilökohtaisesti pitänyt ensinkään

. 
Kukkakaupassa oli paljon kaunista ja vähän erikoisempaakin katseltavaa, kuten tämä kummituspuu.

Kiitokset kukkakauppa Cosmokselle asiantuntevasta esittelystä ja hyvistä vinkeistä.
Sekä kiitokset mukavasta ja antoisasta tapaamisesta Tiiulle Puutarhahetki-blogista, Minnalle Hiidenkiven puutarhassa-blogista, Anniinalle Keijunkukkaset-blogista ja Päiville Kottikärryn kääntöpiiri-blogista. Toivottavasti tapaamme uudelleen.

Kettulan pihakartta

Rustailin jonkinlaisen pihakartan Kettulan pihasta. Siinä on mittakaavassa pihassa olevat rakennukset ja olemassa olevat kasvit. Pääpaino oikeissa paikoissa olevista kasveista on niillä, jotka pyritään säilyttämään. Tai sanotaan, että suurin piirtein oikeissa paikoissa olevat kasvit ja niiden mittakaava.

Talo sijoittuu tontilla lähelle kadun vartta ja piha-alue on yhtenäinen, koska autotalli on myös lähellä tontin rajaa. Autotallin sivulla ja takana on suuri, kaksiosainen koiratarha. Näin suurelle tarhalle ei ole enää tarvetta, joten sitä on tarkoitus pienentää. 

"Pressuvarastosta" on tarkoitus tehdä kasvihuone, mutta tarkkaa paikkaa ei ole vielä määritelty. Muuten alustavassa ajatuksessa on, että leikkipaikka tulee tuohon mäntyjen väliin, hedelmätarha koiratarhan taakse ja puuvarsto mahdollisesti kuusiaidan taakse.

Autolla ajettavan väylän olisi tarkoitus kiertää portilta toiselle talon takaa. Edellisen omistajan koiraharrastuksen vuoksi tonttia kiertää tiivis lauta-aita, jonka kohtaloa täytyy varmasti miettiä.