Pihan kehittyminen 2 osa

Pihalla muutokset jatkuivat vuosittain. Vuoden 2014 kesällä rakennettiin toiveiden täyttymys, lasiterassi. Työmaa oli pitkä ja moninainen. Työn tekivät alusta loppuun ammattilaiset. Terassin rakentamisesta ja pihan rakennuskesän muutoksista kerron tässä kirjoituksessa. 

Koristekaivo

Kaikki muutokset näkyvät seuraavassa pohjakartassa.

Pihakartta

Sinä syksynä olin väsynyt, mutta onnellinen... hetken. Yksi naapureista ei pitänyt meidän terassista eikä pihan rakentelusta ja toi sen esille varsin voimakkaasti. Ja sen jälkeen, kun kaikki muutostyöt oli saatu tehtyä. Ei kai auta, kun jatkaa muutostöitä, mutta vasta seuraavana kesänä, koska talvi painoi päälle. 

Keinulle uusi paikka

Hartaan miettimisen jälkeen uusi keinun paikka löytyi, mutta se tiesi taas paljon työtä. Pensasaidanteen viereen tuli uusipenkki, johon päätin istuttaa ruusujuuret, jotka piti nostaa pois keinunalustan tieltä. Nostin pois kaikki kasvit siitä nurkkauksesta, paitsi juhannusruusua, pohjakartta alla.

Pohjakartta 

Yllytyshulluus iski

Seuraavaksi kesäksi jäi varsinaisen keinunalustan tekeminen. Ja vielä jotain muuta. Siitä voi lukea täältä. Ja tietenkin sen kesän jälkeinen pohjakartta alla.

Pohjakartta

Sadekesä 2017

ei tahtia haitannut, istutusalue sai kasvit ja vanhaa penkkiä muutettiin. Kerron siitä tässä.

Pohjakartta

Hellekesänä odoteltiin ilmojen viilenemista ja osin syksyyn, mutta niistä muutoksista kirjoitin Mylläystä ja Rikka silmässä jutuissa. Ja tässä viimein viime syksyn tilanne pihassa.

Pohjakartta syksyn 2018 tilanteestä

Nyt ollaan vihdoin tämän hetkisessä tilanteessa. Mutta vierivä kivi ei sammaloidu.

Muutoksen tuulet

Kurjenpolvipenkin muodonmuutoksen toteuttaminen tapahtuu tänä syksynä. Mitä tapahtuu koivunalus laatoitukselle? Ja saadaanko kesähellan alustaa suurennettua? Valmistaudutaan purppuraheisiangervon paikan vaihtumiseen.

Daalia sateessa

Terassin rakennus kesänä koivun alle siirrettiin betonilaattoja, jotta puutarhakeinulle tuli siisti paikka. Meidän puutarhakeinu kuitenkin häiritsi naapuria niin suunnattomasti, että lupasin muuttaa paikan. Laatoitukselle tuli koristekaivo ja säilytyslaatikko. Siihen rupesi kertymään ylimääräistä tavaraa ja esim. silputtavia oksia. Päädyin siihen, että laatoitusta pienennetään, kukkapenkki laajenee ja muuttaa muotoaan. Purppuraheisiangervo saa paikan kukkapenkin kupeelta.

Alkutilanne osa laatoista siirretään siis kesähellan alustaan laajennukseksi. Ja katsotaan jääkö yhtään tähteeksi pienemmiksi paloiksi pilkottavaksi. Ne sijoittuisivat mainiosti muualle.

Siirsin ensin koristekaivoa ja säilytyslaatikon ihan koivun juurelle. Nostin ylös yksitoista laattaa ja poistin niiden alla olevan hiekan.

Vielä piti nurmikkoakin poistaa istutusalueen tieltä ja nyt saan kukkapenkin jatkumaan laatoitukseen asti. Matalampia kurjenpolvia siirtyy toiseen paikkaan ja toivottavasti saan niitä lisää. Jotain korkeampaa täytyy saada penkin takaosaan. Etuosan muoto vaatii miettimistä ja kokeilua. Viimein se alkaa hahmottua. Vielä yksi laattaa pitää kulmasta poistaa.

Istutusalueelle täytyy yrittää saada juurimattoa mullan alle, koivun juuret tulevat muuten liikaa penkin multatilaan. Tiilet tulevat taas reunustamaan alueen etureunaa. Multatehtaan mullan sekoitan alueelta kaivetun perusmaan sekaan, samoin tuota hiekkaa. Toivottavasti siitä tulee edes jonkinlainen kasvualusta. Istutusmultaa täytyy varmaan vielä hakea puutarhamyymälästä.

Sade sotki pahasti projektin etenemistä. Valkoinen sanko on purppuraheisi-angervon paikkaa osoittamassa. 

Sadekesä Maalaiskaupungin pihassa

Maalaiskaupungin pihan uusi suuri istutusalue on vielä keskeneräinen ja saa täydennysistutukset. Pihalle löytyy somisteita. Vanhan kukkapenkin uudistaminen on jälleen ajankohtainen.

Keiju muutti Maalaiskaupunginpihaan...

Keiju muutti Maalaiskaupunginpihaan..

Kevät edistyi pikkuhiljaa, pikkusipulit aloittivat kukinnan ja muutama valkovuokkokin oli hengissä.

 

Scillat

  Istutusalue sai täydennystä, Pikkussydän, Harmaakurjenpolvet ja Harmaamalvikki ja tarhajalomalva laitettiin isommalle alueelle. Pienemmälle tuli kokeeksi matalaa kurjenmiekkaa.

Näin kulkiessani jossakin kaupunginpuistossa upean Marjaomenapuun ja sain sen taimen hankituksi. Paikkakin löytyi ihan helposti. Ja kyllä, tulppaanit ja narsissit kukkivat.

Tulppaaneja

 

Vesikö ämpäristä lorisee... keväällä tehty kaivon koriste taisi olla enteellinen. Vettä vain sataa ja sataa loputtomasti. Pilkisteleehän se aurinkokin välillä, eivätkä kukat menneet ihan pilalle.

Vaaleanpunaista unelmaa

Syyskesän muutostöitä

Ja syyskesällä se taas iski, nimittäin muutosten teko vimma ja kurjenpolvien himo. Vanha kukkapenkki joutui myllerryksen kohteeksi. Suopayrtit siirtyivät nauhusten ja pensasmaan väliin. Sinne istutin myös Kevätkaihonkukkaa. Vanha kukkapenkki muutti vähän muotoaan ja laajeni samalla. Siirsin tuoksukurjenpolvet reunalle. Päivänliljaa ja laukkoja tuli takaosaan. Ihan reunalle laitoin kevättähteä. Keskelle istutin varsankelloa ja minttua.

Lisäksi tein hiekkareunuksen kiertämään etuosaa, uusi kokeilu nurmikon leikkuun helpottamiseksi.

Pihaprojekti keinun paikka vaihtuu ja yllytyshulluus

Pihaprojektina on keinun paikan vaihtaminen ja yllättävän istutusalueen tekeminen keskelle pihaa. Uusien kasvien ja puutarhasomisteiden hankkiminen oli ohjelmassa.

Keinun paikka vaihtuu 

Taas oli aloitettava alusta. Nostin pois siirrettävät kasvit ja ”istutin” osan ruukkuihin ja siirsin varjoon. Osan laitoin vain vesiastioihin odottamaan hetkeksi.

Nuo tulppaanit vain ovat niin ihania, että on pakko kuvata

Voi sitä urakkaa. Valepenkissä kasvoi vaikka mitä ja maa oli savista ja ikävää. Kaivoin jonkinmoisen kaivannon, ”reunustin” sen lankuilla, tasasin hakkeella ja laitoin katekankaan, jonka päälle laitoin puiset ritilämatot.

 Sain kaivon äitienpäivälahjaksi tyttäreltä

Taimia oli pakko päästä istuttamaan välillä, istutin Palavaa rakkautta ja ruusujuurentaimet. Välillä piti levätä ja tiirailla mitä pihalla tapahtuu. Jotain kukkia sain kuvatuksi.

Kesäkuun 12 päivän kuvasatoa

Yllytyshullu 

Juhannukseksi saatiin keinu paikoilleen

Istuskelin tyttäreni kanssa keinussa ja katselimme pihaa. Sanoin, että olen kyllä koko ajan haaveillut puutarhakaaresta, mutta se ei tunnu istuvan oikein mihinkään. Jostakin kasvista oli vielä puhetta ja sanoin, että eipä ole enää paikkaa. Tyttö siihen, että onhan tuossa tuota lääniä vielä, vaikka kuinka paljon.  Minä rupesin nauramaan ja mies siihen, että tuota nurmikkoa on kyllä vieläkin aivan liian paljon.

Minäpä katsoin toisesta toiseen ja tuumasin, sepä vain passaa, tehdään tuohon keskelle pihaa istutusalue. Ja siitä se taas lähti.

Niinhän sitä sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, Istuin keittiön pöydän ääreen tekemään piirroksia istutusalueen pohjaksi. Meillä kasvialueet ovat pääosin kaarevia ja niin olisi myös tämä uusi. Tarvittiin myös mittauksia ulkona. Suunnitelma tuli hahmolleen ja maastoon siirtäminen alkoi.

Reunaan laitettiin nauha erottamaan istutusalue nurmikosta. Alun perin alueesta piti tulla yhtenäinen, mutta työn edetessä mies ilmoitti haluavansa väliin polun. Niinpä siihen tehtiin polku. Aluetta kaivellessa löytyi suurehko kivenmurikka, jonka halusin pois. Tarvittiin miesvoimaa sen siirtämiseen. Halusin kuitenkin säilyttää sen pihalla. Se siirrettiin aidanteen viereen.

Nyt sain sen haluamani puutarhakaarenkin. Ja kaaren läpi kävellessä katseenvangitsijaksi pensas. Tulihan siitä kokonaisuudesta iso, mutta ainakin nurmikkoalue väheni.

Vihdoinkin köynnöskaari ja yllätys kivi...

Kaaren juureen istutin kärhöjä, myös Mantsuriankärhön. Leveämpään osaan tuli Helminukkajäkkärää, Hopeamarunaa, Palavaa rakkautta ja korkeaa Jaloangervoa. Kapeampaan puolestaan laittelin keskelle Perhosangervoa ja reunoille Hopeatäpläpeippiä ja Nepalinhanhikkia. Katseenvangitsijaksi valikoitui Valkokirjokanukka. Syysistutuksena laittelin erilaisia tulppaanin sipuleita ja liljoja.

Maalaiskaupunginpiha valmistautuu talveen.