Nyt se sitten alkoi, nimittäin uusi elämänvaihe. Tänään on sen ensimmäinen päivä, vihdoinkin. Jäin eilen eläkkeelle virkamiehen uraltani.
Olin silloin siimeisen päivän töissä ja työkaverit muistivat minua pienen kahvitteluhetken merkeissä. Tuo kuva yllä on niin täydellisesti minua kuvaava, etten millään malta olla lisäämättä sitä tähän.
En epäile hetkeäkään, ettenkö saa aikaani kulumaan. Kodinhoitoni on ollut viimeaikoina aika suurpiirteistä, lievästi sanoen. Minulla on harrastukseni, lukeminen ja käsityöt. Puolison hoito ottaa oman aikansa. Ja ehkä lapsenlapsenikin saavat tästä lähin nauttia seurastani enemmän.
Ja sitten on tietenkin piha. Siinä riittää puuhaamista aivan loputtomasti. Viime kesä oli suuren mullistuksen aikaa, eikä se ole vielä hetikään lopussa.
Olo on nyt helpottunut ja samalla tosi haikea.
