Karviaismarja on karvainen marja!

Karviaispensaan hankin täysin suunnittelematta mielijohteesta lajikkeen nimen takia. Kaikki lähti oikeastaan siitä, että löysin vuosien 18 ja 19 vaihteessa omavaraisuus-ryhmän facesta, Ryhmässä oli ollut porukka, joka kirjoitti blogeissaan sarjaa omavaraisuuteen siirtymisestä, sen iloista, suruista ja haasteista. Jokainen bloggaaja kirjoitti omasta tilanteestaan ja omilla ehdoillaan, mutta jonkinlainen yhteinen teema oli olemassa ja yhteinen ilmestymisaika oli sovittu, kuten myös se, että jokainen lisäsi linkit toistensa kirjoittamaan julkaisuun.

Ryhmä suunnitteli samanlaista juttua myös vuodelle 2019 ja tiedusteli osanottajia. Innostuin asiaan ja vaikka minun piha on pieni eikä siellä kasvanut oikeastaan muuta kuin koristekasveja. Ajattelin, että nyt on oiva tilaisuus muuttaa suuntaa. Tein iloisesti suunnitelmia, mitä kivaa voisin tehdä ja osallistuin sarjaan. Linkki sarjan ensimmäiseen osaan > Suunnitelmia

Keväällä 2019 liityin myös paikalliseen puutarhaseuraan ja osallistuin seuran retkiin. Seuran retkellä kävimme puutarhan taimimyymälässä ja siellä oli myynnissä tämä minun nimikko Karviainen, 

Istutin karviaispensaani viimein syksyllä, koska piha meni uusiin puihin osin minusta riippumattomista syistä. 

Keväällä karviainen lähti hyvin kasvuun.

Ja viimein Karviaismarja on karvainen marja!  

Vai kuinka?

Mantsuriankärhön uusi elämä

Keväällä katselin toiveikkaana keskipihan istusalueen etukulmaa. Puutarhakaaren vieressä piti olla ihana Mantsuriankärhöni, mutta siinä näytti kovin tyhjältä. Vieressä ja takana pikkuhiljaa pilkotti jotain. Kärhön juurella näytti kovin kuolleelta. Olin hirmuisen harmissani. Päätin olla antamatta periksi; hankin uuden taimen. 

Pihan suuren muutoksen työt olivat jääneet viime kesänä ja syksynä pahasti kesken, joten tekemistä riitti. Tekemisen tuoksinassa pihan kasvun seuraaminen ei ollut kovin tarkkaa. Seurailin kyllä jotain aina välillä, mutta harmaamalvikit olivat myös kuolleet ja harmistuin lisää. Päätin kuitenkin hankkia uudet vasta ensi keväänä.

Sitten tytär tuli käymään ja esittelin aikaansaannoksiani. Samalla harmittelin Mantsuriankärhön menetystä hänelle. Kävelimme paikalle ja äkkiä tytär kysyi: Mikä tämä sitten on? Ja ihmeitten ihme, kärhössä oli kaksi pitempää ja yksi lyhyt varsi tai miksi niitä nyt kutsuttaankin. Pisin taipui toisten kasvien päälle ja kiirehdin tukemaan sen.

Ja Mantsuriankärhöni kukkii aivan uskomattoman runsaasti. Olen niin hurjan iloinen! Elokuussa on vielä kesää jäljellä.

Minne heinäkuu katosi?

Ja äkkiä onkin elokuu. Minne ihmeeseeseen heinäkuu oikein kotosi? Kesäkuu oli kovin kuuma ja kuiva ja heinäkuussa ilma viileni ja alkoi sataa. 

Maalaikaupunginpihassa heinäkuu kului ilmoja kyttäillessä ja oman pihan rajausta tehdessä. Tai paremminkin ulkopuolelle jäävän alueen raivaamista omaksi iloksi tarkoitetuista istutuksista. Nyt se on vihdoinkin kutakuinkin tehty.

Välillä on tullut jotain yritettyä kuvatakin, kukinta on vähän vaatimatonta tänä kesänä. Se johtuu varmasti paljosta siirtelemisestä ja kuivasta alkukesästä.

Lilja ja malva availevat vihdoin nuppujaan. Samoin jaloangervot ja siirretyt tiikerinliljat.

Köynnösruusu jatkaa kukintaansa.

Koristelaivossa äitienpäiväruusu kukkii neilikoitten keskellä.

Toivottavasti aurinkoa ja lämpöä riittää vielä