Puutarhavuosi 2019

Bongasin tämän haasteen Päivänpesän elämää blogista. Tämä on Minnan Hiidenkiven puutarhasta alulle laittama haaste, jossa kerrotaan  2019 puutarhavuodesta.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

b. Hullun lailla ahkerointia

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

Ei sitten niin alkuunkaan. Kaikki suunnitelmat heittivät iloisesti häränpyllyä. Suunnittelin, että siirrän puutarhakeinun pensasaidanteen viereen ja keinunalustalle kasaan lavakauluksen. Pensasaidanteeseen aioin vaihtaa koristepensaitten sijaan pari marjapensasta. Eipä siinä niin käynyt. 

Taloyhtiön kevätkokouksessa tuli lunta tupaan oikein kunnon annos. Koko piha-ajatus meni uusiin puihin. Kerron siitä Kiusa se on pienikin kiusa kirjoituksessani.  Ja uusitusta suunnitelmasta kerron tässä jutussa.

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

c. Muutamia, esimerkiksi marjapensaita, koristeomenapuu ja joitain perennojakin. 

4. Menetitkö kasveja?

b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani, kai.

Itse asiassa juuri nyt olen täysin pimeässä tämän asian suhteen. Kaikki meni niin mullin mallin, että en yhtään tiedä...


5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Kasvihuone ja huvimaja, mutta ne eivät ikinä tule mahtumaan tähän pihaan.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2019?

c. Joku muu. Piha-alueen uudelleen määrittely 

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Piha-alueen muutos ja sen suurinpiirtein toteuttaminen.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Marjapensaat.




























9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!


10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Koristeomenapuu kukinnallaan.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Vieläkin päivänliljat.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin... eli multaan
d. Puutarhamatkailuun

13. Mitä opit?

Että aina saa varautua yllätyksiin.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...

d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten. Vielä riittää askaretta muutostyön viimeistelyssäkin. Ja tänä keväänä pääsen kokeilemaan tuota lavakaulustanikin.

Enpä osaa enää haastaa ketään erityisesti. Jos et ole vielä mukana, koppaa tästä.

Minnan Hiidenkiven puuharhassa-blogissa on haasteen pohja, jonka voi sieltä kopioida.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

Saitko taitoja vanhemmiltasi?

Voiko taito olla esivanhemmilta tuleva taito tai taipumus. Usein sanotaan, että on joko perinyt tai ei ole perinyt kädentaitoja vanhemmiltaan. Tai että on perinyt taipumuksen ja kiinnostuksen käsitöihin, käsillä tekemiseen.

Vai onko tämä vain vanhempien tai isovanhempien tekemisten ja suhtautumisen tiedostamatonta matkimista. Voiko lapsi siis saada kädentaitoihin taipumuksen geeneissä vai onko se opittu malli, jota toteutetaan.

Löytöjä kaapin kätköistä

Periymisen miettiminen tuli mieleen, kun tavaroistani löytyi isäni ja veljeni tekemiä puuesineitä. Isäni oli taitava mies monella tapaa. Hän oli vanhankansan mies, joka teki puusta tarvekaluja veistelemällä ja koriste-esineitä sorvaamalla. Esimerkkeinä mainittakoon puukauhat ja puurohiertimet, kynttilänjalat ja puukipot.

Isäni harjoitti elääkseen erilaisia käsityöammatteja, kuten räätäli, suutari, leipuri, tinuri ja nuohooja. Hän ei koskaan hyväksynyt ilman perustelua ilmoitusta, että en osaa. Hän kysyi ensimmäisenä, oletko kokeillut? Mistä voit tietää, että et osaa, jos et ole koskaan kokeillut.

Äitini teki niin sanottuja naisten käsitöitä. Hän ompeli, neuloi, kutoi mattoja ja raanuja sekä merkkasi. Ja se on mielestäni merkille pantavaa, että hän opetteli virkkaamaan vanhoilla päivillään ja innostui siitä niin, että virkkasi useita päiväpeittoja ja isoja pyöreitä liinoja, puhumattakaan valtavasta määrästä pienempiä virkkaustöitä.

Veljeni teki myös puutöitä, hän oli innostunut pahkoista ja työsti niistä pienistä pahkakupeista ja –maljoista pöytiin saakka. Myöhemmin hän innostui kanavatöistä ja kangaspuilla kutomisesta. Sain häneltä lahjaksi seinävaatteen, jonka hän oli kutonut.

Innostus käsitöihin on sisarelleni ominaista. Samoin minulle itselleni kuten Käsityökeskuksesta kirjoittamassani jutussa ilmenee. Omat lapseni näyttävät myös saaneen käsityögeenin ja vähän on jo viitteitä, että niin on myös lastenlasten kanssa. Saitko taitoja vanhemmiltasi? Vai hyppäsivätkö ne yhden sukupolven yli?

Oletettavasti ainakin taipumus kädentaitoihin ja kiinnostus käsillä tekemisestä kulkee suvuittain.  Onko Sinulla omakohtaista näkemystä asiasta tai onko lähipiiristä esimerkkejä puoleen tai toiseen?