tiistai 18. syyskuuta 2018

Idusta kasvaa… puu


Ilmaan heitetty ehdotus jää alitajunaan vaikuttamaan ja muuttuu ideaksi ja kehittyy toteuttamiskelpoiseksi suunnitelmaksi. Ajatuksen kypsyminen, paikan valinta, vaihtoehtojen miettiminen ja valinta istutettavaksi puuksi. Ja viimein ajatuksen vieminen käytännön tasolle.

Ennen keskipihan ison istutusalueen tekemistä istuin tyttären kanssa puutarhakeinussa ja nautin kesäisestä pihasta. Siinä jutellessa ja haaveista kertoillessa tytär tuumaili huolettomasti, että onhan tuossa tilaa, vaikka kuinka paljon. Ihan saman tien syntyi päätös tehdä keskelle pihaa iso istutusalue. Sen kasvivalinnoista puhuttaessa, tytär heitti ilmaan ajatuksen pienestä koristepuusta. Se ei kuitenkaan tuntunut sopivalta ja juttu unohtui.


























Jonnekin syvälle alitajuntaan ajatus oli kuitenkin jäänyt itämään. Nyt syksyn viilentyneessä ilmassa liikuskellessa, ajatus koristepuusta hiipi yhä lähemmäs pintaa. Viimein se pulpahti pintaan ja vaati rajusti huomiota osakseen. Ajatus jalostui ideaksi.


Valkokirjokaunukka




























Paikkaa miettiessä se tuntui selkeältä hetken pallottelun jälkeen, katseenvangitsijana toimivan valkokirjokanukan tilalle. Sen sijoittaminen uuteen paikkaan olisi oma juttunsa, mutta onnistuu varmasti.

Entäpä puu, kaarisyreeni tuli heti mieleen, koska olin kerran aikeissa hankkia sen. Mutta sehän ei ole puu ja lisäksi se on todella iso joka suuntaan, ei ehkä sittenkään. Omenapuu tuli heti seuraavaksi mieleen ja siinä se on, pienehkö omenapuu.

Paikka alkoi hiertää vielä. Miksi ajatus kanukan paikalle istuttamisesta ei tuntunut kuitenkaan ihan oikealta. Alkuperäinen ajatus siitä, että se tulisi isoon istutusalueeseen, alkoi kiehtoa yhä enemmän. Peikonpolun kummallakaan puolella ei ole kovin paljon tilaa. Mutta entä jos toteuttaisi alkuperäisen idean yhtenäisestä istutusalueesta ja laittaisi puun peikonpolun tilalle. Kyllähän minä peikonpolun saan muualle siirrettyä. Paikka on kyllä edelleen aika kapea toiseen suuntaan.
Kevät tulppaanit Maalaiskaupunginpiha






















Vähän kasvien siirtelyä, mutta sehän on jo tuttua. Saahan nähdä, miten mieshenkilö reagoi tähän uuteen puun istutuspaikkaan. Hänen ideansa, kun oli tuo peikonpolku.
  
Ja näin, suunnitelma on olemassa ja toteutus tapahtuu toivottavasti ensi keväänä.

6 kommenttia:

  1. Kiva idea, kannatan lämpimästi.
    Pieniä puuvaihtoehtoja on runsaasti. Joitakin vuosia sitten itsekin innostuin niistä ja vähitellen useampi on löytänyt paikkansa puutarhastamme. Riippahernepuu, ruusuorapihlaja, kirsikka kevätsuudelma, koristeomenapuut, syreenitkin käyvät ja rungolliset tuijatkin ovat kauniita. Useimmat pikkupuistani olen istuttanut kukkapenkkiin tai alkuun sen päähän ja siitä sitten istutusalue on levinnyt vähintäänkin kahteen suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisusta. Pitää talven aikana tutkia noita puuvaihtoehtoja.

      Poista
  2. Hyvän kuuloinen idea <3 Mukavaa viikonloppua <3

    VastaaPoista
  3. Kiva idea, joka on enää toteutusta vaille valmis :) Pieni puu ei välttämättä edes kaipaa kovin paljon tilaa.

    VastaaPoista