Auenneet näkymät

Puiden ja pensaiden pudotettua lehtensä, näkymät ovat jälleen auenneet pihasta ulospäin ja tietenkin päinvastoin. Tämä seikkaa ahdistaa yhä enemmän ja pakottaa siirtymään sisätiloihin. Edes terassi ei enää houkuttele, vaikka sen suojana on olevat verhot ovat kiinni.

Kaipaan aivan suunnattomasti vihreiden lehtipensaitteni tuomaa suojaisaa yksityisyyden tuntua. Lehtensä pudottaneet pensaat jättävät pihani alastomaksi ja suojattomaksi. En halua viritellä pihaan lyhtyjä tai muita valoja. Haluan vain pimeyden tuomaa suojaa.

Etukuistilla on ”valoköynnös” ja lyhty, jonka sisällä on ledinauha. Vielä en ole tullut sytyttäneeksi valoa edes niihin. Kukkapurkissakin on edelleen keväällä saatu ruusu.

Ihmisten ajattelemattomuus ja Some käyttäytyminen lisää ahdistusta ja suojattomuuden tunnetta. Myös Facebook-ryhmissä julkaisuissa ja kommentoinneissa ilmenee todella julmaakin kirjoittelua. Joskus tuntuu, että oikein kilpaillaan siitä kuka osaa kirjoittaa ilkeimmän ja pahantahtoisemman kommentin. Keskustelupalstat ovat jo niin karmeita, ettei siellä viitsi edes käydä.

Tämä blogi-maailma on minulle vielä aivan uusi, enkä ole tutustunut juuri muihin kuin näihin puutarhablogeihin. Nämä ovat aivan ihania ja todella positiivinen yllätys. Näissä kommentointi on ystävällistä ja kannustavaa, ei arvostelua eikä ilkeyksiä. 

Olen äärettömän iloinen tästä yhteisöstä. On silkkaa nautintoa lukea erilaisia kirjoituksia ja katsella kauniita ja inspiroivia kuvia.

Kettulan pihan kasvien kartoitus

Teemme Kettulan pihan kasvien kartoituksen säilytettävistä kasveista. Piha on ollut puuharrastajan aiemmin. Siellä kasvaa mäntyjä, kuusia ja pihta ja erilaisia lehtipuita ja pensaita.

Punakoivu

Säilytettäviksi puiksi ja pensaiksi valikoituivat tavalliset männyt ja pihta sekä kuusia. Lehtipuista säilytettäviä ovat punakoivu, saarni, sulkaharmaaleppä, lumipalloheisi ja vaahteran taimi. Pensaista on mahdillista yrittää säilyttää ainakin syreeniä ja juhannusruususta voi saada pienen alun tai taimen Maalaiskaupungin pihasta.

Toivelistalla on hedelmäpuita ja marjapensaita sekä marja- ja muita satokasveja, perennoja ja koristekasveja. Hedelmäpuista tärkeimpinä ovat saskatoon, omenapuut, kirsikka ja luumu. Muista satokasveista vadelma, karhunvadelma, herukka, mansikka, raparperi ja viiniköynnös.

Koristekasveista toiveena ovat pionit, ruusut, malvikit ja unikot, näin ensialkuun.

Aitaa pehmentämään köynnöksä. 

Maanpeitekasveiksi toiveena on kevätkaihonkukka ja metsämansikka. Kettulan piha on varsin neitseellinen puutarhasuunnittelun kannalta.

Kesäihminen, syksyihminen vai talvi-ihminen

Mikä vuodenajoista on omin vuodenaikani? Olen pitkään ajatellut, että olen kesäihminen. Nautin auringosta ja lämmöstä, en tosin polttavasta auringosta enkä kovasta helteestä. Lempeä kesätuuli on ihana enkä pane pahakseni lämmintä kesäsadettakaan.

Nuoruusaikaa muistellessa, mieleeni tuli kuin paljon nautin kävelyretkistä tuulessa ja tuiskussa. Toinen ajankohta, josta erityisesti nautin, oli kevättalvi. Silloin, kun aurinko alkoi taas paistaa pitkän pimeän talven jälkeen. Pienestä pakkasesta huolimatta, aurinko lämmitti mukavasti.

Edellisessä elämässä nautin varhaisista kesäaamuista, jolloin linnut lauloivat ja aurinko nousi siniselle kesätaivaalle. Toisaalta nautin myös kauniista lumisista talviaamuista, kun tuhannet timantit kimmelsivät hangella. Ja upeista kuutamoöistä, jolloin kuu valaisi hopeisena kulkijan tietä. Talvisessa yössä kuun hopeanhohtoinen valo on suorastaan taianomainen.

Nyt huomasin yllättäen, että saan valtaisen tarmonpuuskan syksyllä. Haluan ehdottomasti tehdä jonkin isohkon pihaprojektin syksyn tullen. Viime syksynä kurjenpolvipenkki muutti muotoaan ja hiekkareunusten teko alkoi. Tänä syksynä oli jälleen päästävä kurjenpolvipenkin kimppuun. Minulle nämä vaatimattomalta näyttävät jutut ovat isoja projekteja.

Mikä siis on minun vuodenaikani? Ehkä se sittenkin on kesä. Rakastan alkukesän heleää vihreyttä. 

Kurkistus Kettulan pihaan

Tämä piha on ollut vuosia hoitamattomana tai hyvin vähällä hoidolla ja näin ollen villiintynyt täysin. 

Humala

Talo on sodanjälkeistä 50-luvun mallia, puolitoistakerroksinen omakotitalo. Nyt taloon muutti äiti lapsineen, koirineen ja kissoineen.  Tämä äiti-ihminen on jonkinasteisen puutarhainnostuksen omaava touhukas nainen. Koska piha sijaitsee kaavoitetulla alueella, suurimmat suuntaviivat oli hyväksytettävä kaupunginpuutarhurilla. Lupa huonokuntoisten puitten kaatamiseen saatiin, samoin risukoitten raivaamiseen.

Ensimmäinen tehtävä on kartoittaa pihassa oleva kasvillisuus ja päättää säilytettävät kasvit. Kartoitussuunnitelmassa määritellään säilytettävien puitten, pensaitten ja muitten kasvien paikat. Perusajatuksena on cottage garden tyyppinen piha. Lapset ovat vielä pieniä, joten heillä täytyy olla oma paikka pihassa. Toiveena on saada hedelmätarha ja kasvihuone, istutusalueita ja niiden välissä kiertelevät polut. Nurmikkoa ei ole toivelistalla ensinkään.

Talvella siirrytään varsinaisen puutarhasuunnitelman tekoon. Se millainen suunnitelmasta tulee, jää nähtäväksi. Ja vielä suurempi arvoitus miten suunnitelma toteutuu ja toteutuuko lainkaan.