Koronakevään vaikutukset pihan muutoksen toteuttamiseen?

Tämä kevät on aiheuttanut uutta mietittävää ja uusia ajatuksia pihan muutoksen toteuttamiseen. Talvi jo toi muutoksia elämään, kun jäin palkkatöitäni eläkkeelle. Aikaa tuntui olevan miettiä ja suunnitella enemmän.

Marjasinikuusama

Korona aiheutti ihan oman muutoksensa elämään. Vaikka emme kumpikaan ole yli 70 vuotiaita, se että olen mieheni omaishoitaja aiheutti meille erityisjärjestelyjä. Sairaanhoitaja tyttäreni ehdotti, että jäämme vapaaehtoiseen karantteeniin ja ymmärsin hänen huolensa meistä välittömästi ja lupasin, että jäämme. Ja olemme siis karanteenissa.

Korona herätti muutenkin huolta, mietin miten se vaikuttaa huoltovarmuuteen, enkä ole lainkaan niin varma kuin alkuun annettiin ymmärtää, ettei vaikutuksia olisi. Tiedänhän minä miten paljon ruokaa ja välttämättömiä tarvikkeita ulkoa tuodaan. Ja miten riippuvaisia ulkolaisesta kausityövoimasta viljelijät ovat.

No se siitä. Omaan pihan muutokseen se nyt kuitenkin tuo oman lisänsä. Päätin, että en siirräkään kaikkia koristepensaita oman pihan puolelle, niinkuin olin suunnitellut.  

Uusi piirros pihakarkasta on varsin yksinkertainen ja väritön, mutta siinä on kuitenkin oleellinen ajatus muutoksesta.

Oikeaan reunaan, siis tielaidan puolella oli alunperin tarkoitus siirtää koristepansaita ja marjaomenapuu. Kuvassa näyttää marjaomenapuu lukevan kahdessa paikassa. Se on kuitenkin tarkoitus siirtää sisemmäs pihaan ja sen taakse koristepensas. Se on edelleen suunnitelma. Sen sijaan muiden tilalle haluan istuttaa vadelmapensaita.

Kun pyörittelin marjapensasajatusta mielessäni, ensimmäinen ajatus oli muuttaa naapuria vasten oleva aidanne vadelmarivistöksi. Sen toteuttaminen on kuitenkin suurempi työ, kuin istuttaa ne tyhjään kohtaa pihassa.

Pihalla valmiina olevaan kasvulaatikkoon toivon saavani vihdoin kylvettyä jotain mukavaa syötävää. Ja toivon saavani lasiterassille myös jotakin maukasta kasvamaan.

Tuo hiekkakäytävä ei ollutkaan niin hyvä, kun alunperin ajattelin. Katsotaan saanko noita tiilistä ladottua jotain sopivaa pintaa siihen.

Tekemistä siis riittää ja katsotaan mitä saan aikaiseksi ja mikä jää haaveeksi vain ❣

Keväät eivät ole veljiä keskenään

Viime keväänä tein kevätpäivityksen 20.4. ja tänään on 21.4. siksi ajattelin päivittää kevään edistymisestä. Huomasin, etteivät keväät ole veljiä keskenään.

Tämä kevät on ollut aivan erityisen surkea tuolla pikkupihallani, Lumi tosin suli yllättävän aikaisin. Silti kevät on edistynyt äärettömän hitaasti. Toisaalta en tiedä johtuuko pihan surkeus keväästä vai viime kesän muutoksista.

Kevättähti nupulla

Vertailen vähän viime kevään ja tämän kuluvan kevään tilannetta vierekkäisten kuvien avulla. Niistä käy ilmi tämän kevään surkeus.

Kurjenpolvi, vasemmalla keväällä 2019 ja oikealla tänä keväänä

Seuraavan kuvan tulppaaneissa ei juuri eroa huomaa. 

Tulppaanin alkuja, vasemmalla keväällä 2019 ja oikealla tänä keväänä

Maksaruohossa sensijaan huomaa selkeän eron, en vain tiedä kärsivätkö ne muutoksesta vai talvesta ja keväästä.

Viime kesänä istutettu karviainen näyttää lähteneen hyvin alkuun. Saahan nyt nähdä miten pihan kasvit  muuten lähtevät kasvuun. Toistaiseksi ei oikein osaa sanoa mitään.

Uudenlaista virpomista!

Ollaan uuden tilanteen äärellä myös pääsiäisen suhteen. Näin palmusunnuntaina minun luonani ovat lapsenlapseni käyneet virpomassa tavallisesti. 

Nyt ei normaali virpominen tietenkään tullut kysymykseen.  Sain mukavan kortin pieneltä koululaiseltani. Hän oli askarrellut sen mummolle, kun virpomaan ei pääse.

Ja illalla toisen perheen lapset virpoivat mummon etäyhteydellä, videopuhelun välityksellä. Lapset olivat tehneet kauniit virpomavitsat ja lukivat lorunsa vitsojensa kera. 

Mummu ilahtui ja liikuttui niin kovasti, että ei enää muista minkälaisen lorun lapset lukivat. Palkiosta keskusteltaessa ihana eskarilainen tuumasi, että no sitten kesällä ehtii.

Voi mummon ihanat kullanmurut, on niin ikävä, että melkein koskee.

Toivottaan, että tästäkin selvitään! Ei, kyllä tästä selvitään!