Kevään ja kesän muiston haaste II

Sain haasteen Navettapiian Puuhamaalta ja sen on laittanut alulle Lappalainen etelässä blogin Nila.

Joten palaamme siis menneen kevään ja kesän tunnelmiin.

Keväällä innostun joka kerta uudelleen valkovuokoista ja scilloista. Vaikkakaan ne eivät ole ensimmäiset kukkijat. Ensimmäisenä tulevat muut pikkusipulit.

Minulle kulunut kesä tarkoitti pihan uudistuksen eteenpäin saattamista. 

Viereisessä kuvassa ovat juuri istutetut vadelman taimet. Niiden viereen asettelin punaiset pihakivet askelkiviksi. Myöhemmin kesällä siirsin ne pois. Keksin niille muuta käyttöä.

Antiikkikivistä rakentelin polun istutusalueen ja puutarhakeinun väliin. Istutusalue oli edellisen kesän jäljiltä ihan keinun viereen asti. Halusin kuitenkin tähän kohtaan polun, josta pääsee pensasistutukselle.

Kivikon tein uuteen uskoon eli madalsin etureunaa huomattavasti.

Viime kesänä kukki tämä varreltansa pieni, mutta kukaltansa suurehko iiris ensimmäisen kerran. Istutin sen useampi vuosi sitten juurakkona ja edellisenä kesänä vaihdoin sen paikkaa vähän huolimattomasti, ajatuksella, että kunhan nyt johonkin lykkään.

Köynnösruusu Pohjantähti

Mantsuuriankärhö oli kuitenkin hengissä, vaikka alkuun luulin menettäneeni sen.

Edelliskevään puutarhareissulta hankittu varsankello kukki todella runsaasti keskikesällä.

Kurjenpolvetkin kukkivat siirtelyistä huolimatta.

Haasteen säännöt:

Haasteen voi toteuttaa kuvasarjana ilman tekstiä tai jutustelun kera, miten itse kukin haluaa. Kuvien määrä on haasteessa vapaa. Kuvat saavat olla myös aiemmin julkaistuja. Kevät- ja kesämuistot saavat olla myös puutarhan ulkopuolelta. Jospa tämän haasteen avulla löytyy uusia kivoja blogeja ja mielenkiintoisia kasvituttavuuksia.

Napatkaa haaste, jos vielä olette kiinnostuneita. Onnea on muistella kesää!!

Maalaiskaupungin pihan keijut hiipivät?

Maalaiskaupungin pihan keijut hiipivät suojaan talveksi. Keijujen talvisuoja on saunan lauteiden alla. Sauna ei ole saunakäytössä, vaan toimii varastona.

Lokakuussa vielä löytyi kukkivia kasveja. Jaloangervo availi kukkansa vasta syksyllä. Sen taustana oli perhosangervo syysväreissään.

Syyskimikkikin sai avattua kukkaterttunsa tänä syksynä. 

Kesä kului pihan uudistuksen toteutuksessa niin, että loppukesällä iski on väsymys ja polun viimeistely jäi kesken. Alun perin tarvikkeitta piti odotella, mutta väliin sitten hiipi jo väsymyskin. Toivottavasti talven jälkeen tulee uusi kesä.

Maalaiskaupungin pihan muori neuloo

 Jostain täysin käsittämättömästä syystä olen jättänyt pihan aivan oman onnensa nojaan. Tekemistä toki olisi vaikka kuinka paljon, mutta olen linnoittautunut sisälle.

Käsitöitä olen toki tehnyt pitkin aikaa aina silloin tällöin. Vuoden 2019 joulun alla menin tutustumaan joulunavaustapahtumaan. Siellä tutustuin ensimmäisen kerran uuteen pieneen  nettissä toimivaan lankakauppaan, ihana kauppa on Lanka-Kaisa ja tässä osoite sinne: https://www.lanka-kaisa.fi/. Hankin tapahtumasta jotain lankoja, esimerkiksi Regia Soft Glitteriä ja Mellanragia.

Neulekahvilan myötä tutustuin Lanka-Kaisan mukavaan Merviin ja hänen valikoimaansa, pääsin hypistelemään lankoja ja ihailemaan niiden värejä. Kun sitten mieleiset olivat löytyneet tilasin ensimmäiset Lanka-Kaisan verkkokaupasta. 

Olin haaveillut tekeväni Novitan ohjeella Naisten pitsineulepuseron, mutta sopivaa lankaa ei tuntunut löytyvän, kunnes löysin Merino Jakki langat. Ja niistä se vihdoin syntyi.

Huivit kiinnostivat erityisesti ja löysin ihanan "yksisarvinen-langan" ja Nurmilintu huivimallin. Ja sehän piti ruveta neulomaan nuorin tytär mielessä.

Huivin tarve vaan jatkui, koska tulossa oli juhlat ja asuste puuttui. Taito-lehdestä löytyi kaunis juhlahuivi ja siihen oli jo se kimallelankakin valmiina. Joten puikot suihkimaan ja valmiiksi tuli juuri ajoissa.

Vielä huivi-innostus jatkui ja tuli hankittua Janina Kallion Lumoavat neulehuivit kirjan. Siitä löytyi malli nimeltään Lainehilla. Valmistuttuaan se muutti uuteen kotiin vanhimman tyttären luo.

Sitten rupesi huivin tekeminen tökkimään ja piti siirtyä taas paitoihin ja sukkiin ja katselemaan neulepodcasteja. 

Pitänee myös valmistaa piha talven tuloon pikkuhiljaa. Tulppaanin sipulit odottavat maahan pääsyä ja puita ja pensaita on suojattava jäniksiltä.

Karviaismarja on karvainen marja!

Karviaispensaan hankin täysin suunnittelematta mielijohteesta lajikkeen nimen takia. Kaikki lähti oikeastaan siitä, että löysin vuosien 18 ja 19 vaihteessa omavaraisuus-ryhmän facesta, Ryhmässä oli ollut porukka, joka kirjoitti blogeissaan sarjaa omavaraisuuteen siirtymisestä, sen iloista, suruista ja haasteista. Jokainen bloggaaja kirjoitti omasta tilanteestaan ja omilla ehdoillaan, mutta jonkinlainen yhteinen teema oli olemassa ja yhteinen ilmestymisaika oli sovittu, kuten myös se, että jokainen lisäsi linkit toistensa kirjoittamaan julkaisuun.

Ryhmä suunnitteli samanlaista juttua myös vuodelle 2019 ja tiedusteli osanottajia. Innostuin asiaan ja vaikka minun piha on pieni eikä siellä kasvanut oikeastaan muuta kuin koristekasveja. Ajattelin, että nyt on oiva tilaisuus muuttaa suuntaa. Tein iloisesti suunnitelmia, mitä kivaa voisin tehdä ja osallistuin sarjaan. Linkki sarjan ensimmäiseen osaan > Suunnitelmia

Keväällä 2019 liityin myös paikalliseen puutarhaseuraan ja osallistuin seuran retkiin. Seuran retkellä kävimme puutarhan taimimyymälässä ja siellä oli myynnissä tämä minun nimikko Karviainen, 

Istutin karviaispensaani viimein syksyllä, koska piha meni uusiin puihin osin minusta riippumattomista syistä. 

Keväällä karviainen lähti hyvin kasvuun.

Ja viimein Karviaismarja on karvainen marja!  

Vai kuinka?

Mantsuriankärhön uusi elämä

Keväällä katselin toiveikkaana keskipihan istusalueen etukulmaa. Puutarhakaaren vieressä piti olla ihana Mantsuriankärhöni, mutta siinä näytti kovin tyhjältä. Vieressä ja takana pikkuhiljaa pilkotti jotain. Kärhön juurella näytti kovin kuolleelta. Olin hirmuisen harmissani. Päätin olla antamatta periksi; hankin uuden taimen. 

Pihan suuren muutoksen työt olivat jääneet viime kesänä ja syksynä pahasti kesken, joten tekemistä riitti. Tekemisen tuoksinassa pihan kasvun seuraaminen ei ollut kovin tarkkaa. Seurailin kyllä jotain aina välillä, mutta harmaamalvikit olivat myös kuolleet ja harmistuin lisää. Päätin kuitenkin hankkia uudet vasta ensi keväänä.

Sitten tytär tuli käymään ja esittelin aikaansaannoksiani. Samalla harmittelin Mantsuriankärhön menetystä hänelle. Kävelimme paikalle ja äkkiä tytär kysyi: Mikä tämä sitten on? Ja ihmeitten ihme, kärhössä oli kaksi pitempää ja yksi lyhyt varsi tai miksi niitä nyt kutsuttaankin. Pisin taipui toisten kasvien päälle ja kiirehdin tukemaan sen.

Ja Mantsuriankärhöni kukkii aivan uskomattoman runsaasti. Olen niin hurjan iloinen! Elokuussa on vielä kesää jäljellä.

Minne heinäkuu katosi?

Ja äkkiä onkin elokuu. Minne ihmeeseeseen heinäkuu oikein kotosi? Kesäkuu oli kovin kuuma ja kuiva ja heinäkuussa ilma viileni ja alkoi sataa. 

Maalaikaupunginpihassa heinäkuu kului ilmoja kyttäillessä ja oman pihan rajausta tehdessä. Tai paremminkin ulkopuolelle jäävän alueen raivaamista omaksi iloksi tarkoitetuista istutuksista. Nyt se on vihdoinkin kutakuinkin tehty.

Välillä on tullut jotain yritettyä kuvatakin, kukinta on vähän vaatimatonta tänä kesänä. Se johtuu varmasti paljosta siirtelemisestä ja kuivasta alkukesästä.

Lilja ja malva availevat vihdoin nuppujaan. Samoin jaloangervot ja siirretyt tiikerinliljat.

Köynnösruusu jatkaa kukintaansa.

Koristelaivossa äitienpäiväruusu kukkii neilikoitten keskellä.

Toivottavasti aurinkoa ja lämpöä riittää vielä

Mitä mahtaa tapahtua Kettulan pihassa?

Kettulan piha on suurten muutosten kourissa. Ensin tehtiin perusasioita, kuten puuttuva salaoja talon ympärille. Seuraavana oli tietenkin puuston ja ylimäärisen pensaikon raivaus. Koska piha oli kostea, piti kaivaa salaoja myös muuhun osaan pihaa.

Juhannusruusut ja humala pääsivät hyötytarhan reunaan koiratarhan aidan suojaksi.

Juhannusruusut

Puista ja kivistä raivatulle alueelle pihan takaosaan syntyy hyötytarha. Sinne on jo istutettu hedelmäpuita, kuten omena, luumu ja kirsikkapuut sekä marjapensaita.

Pieni mansikkamaa saa sijansa hedelmäpuiden ja marjapensaiden välissä.

Lavakauluksetkin saavat oman sijansa hyötytarhassa.

Ja hyötytarhaan päästään köynnösten koristaman puutarhakaaren kautta.

Lasten leikkipaikan vieressä solisee suihkulähde.

Tästä se Kéttulan piha rupeaa pikku hiljaa muodostumaan.

Ihana kasvun voima

Keväällä katselin pihaa kasvavan kauhun vallassa. Piha näytti kovia kokeneelta ja kuolleelta. Vaikka kevät eteni, piha heräili todella hitaasti. Se täytyy myöntää, että tulppaaneita nousi tosi vähän ja nekin vähät kukkivat hyvin huonosti.

Marjaomenapuu kukki siirrosta huolimatta. Pieni se vielä on, mutta toivottavasti se jaksaa kasvaa tuossa uudessa paikassa.

Marjaomenapuu

Osa kurjenpolvista aloittaa kukintaansa. Harmaakurjenpolvi kukkii nyt runsaammin kuin aikaisemmassa. Yhden tuoksukurjenpolven ja tummakurjenpolven siirsin uudelleen tänä keväänä, silti ne kukkivat ensimmäisinä. 

Harmaakurjenpolvi

Kurjenpolvia

Suloisen keijun kumppanina vanhat perhosangervot ja viime kesänä istutetut kurjenpolvet, syyskimikit, varsankello ja jaloangervo kasvavat rehevästi. Ja hitaan alun jälkeen myös hopeamaruna lähti hyvin kasvuun.

Tornionlaaksonruusun siirsin tänä keväänä uuteen paikkaansa ja se sulostutti minua muutamilla ihanilla kukillaan. Pensashanhikki Creme brulee etsiskeli myös vielä keväällä paikkaansa, löysi sen tuosta "kivikosta" ja palkitsi parilla kukallaan urhoollisesti.

Viime kesänä ja jo aikaisemmin istutetut valkoiset lehtosinilatvat aloittelevat kukintaansa. Kivikkoon tänä keväänä siirretty isorikko kukkii myös iloisesti.

Ja ihanaksi lopuksi useampi vuosi sitten istutin erityisiä pikkuruisia kevätkurjenmiekan juurakoita silloin uuteen keski-istutusalueeseen polun reunaan. Tuloksena oli joka vuosi muutama lehti. Viime kesän myllerryksessä siirsin niitä toiseen paikkaan, kun en poiskaan raskinut heittää. Ja nyt ihmeitten ihme, pikku iirikseni teki yhden suloisen kukan.

Jotain uskon saaneeni aikaan

Nyt ollaan jo kesäkuun puolivälissä ja on aika katsoa onko jotain saatu aikaan. Sain tuonne takaosaan aseteltua nuo reunakivet tiilien tilalle. 

Kulmaan siirretty saskatoon kukkii kuitenkin.

Uudet pienet vadelmavauvat pääsivät maahan. Ne tulivat sijoitetuksi "aidanteeksi" kadunpuoleiseen pihan laitaan.

Puutarhakeinun viereen tehty tiilillä verhottu polku valmistui. Sen merkitys kasvaa, jos saan vaihdettua tuon heisiangervoaidanteen marjapensaiksi.

Rakensin jonkinlaisen kivikon tuohon kulkuaukon ja keittiöalueen väliin. Jostain syystä se ei miellyttänyt minua yhtään. Muutin sitä vähän.

Istutusalueitten välissä kulkevaa polkua olen aloittanut päällystää tiilillä keittiöalueen puoleisesta päästä. Tiilten väliin saan toivottavasti kivituhka saumauksen. 

Moneen kertaan siirretyt maksaruohot lähtivät kuitenkin kasvamaan.

No näillä mennään, hitaasti hyvä tulee... toivottavasti.