Mitä mahtaa tapahtua Kettulan pihassa?

Kettulan piha on suurten muutosten kourissa. Ensin tehtiin perusasioita, kuten puuttuva salaoja talon ympärille. Seuraavana oli tietenkin puuston ja ylimäärisen pensaikon raivaus. Koska piha oli kostea, piti kaivaa salaoja myös muuhun osaan pihaa.

Juhannusruusut ja humala pääsivät hyötytarhan reunaan koiratarhan aidan suojaksi.

Juhannusruusut

Puista ja kivistä raivatulle alueelle pihan takaosaan syntyy hyötytarha. Sinne on jo istutettu hedelmäpuita, kuten omena, luumu ja kirsikkapuut sekä marjapensaita.

Pieni mansikkamaa saa sijansa hedelmäpuiden ja marjapensaiden välissä.

Lavakauluksetkin saavat oman sijansa hyötytarhassa.

Ja hyötytarhaan päästään köynnösten koristaman puutarhakaaren kautta.

Lasten leikkipaikan vieressä solisee suihkulähde.

Tästä se Kéttulan piha rupeaa pikku hiljaa muodostumaan.

Ihana kasvun voima

Keväällä katselin pihaa kasvavan kauhun vallassa. Piha näytti kovia kokeneelta ja kuolleelta. Vaikka kevät eteni, piha heräili todella hitaasti. Se täytyy myöntää, että tulppaaneita nousi tosi vähän ja nekin vähät kukkivat hyvin huonosti.

Marjaomenapuu kukki siirrosta huolimatta. Pieni se vielä on, mutta toivottavasti se jaksaa kasvaa tuossa uudessa paikassa.

Marjaomenapuu

Osa kurjenpolvista aloittaa kukintaansa. Harmaakurjenpolvi kukkii nyt runsaammin kuin aikaisemmassa. Yhden tuoksukurjenpolven ja tummakurjenpolven siirsin uudelleen tänä keväänä, silti ne kukkivat ensimmäisinä. 

Harmaakurjenpolvi

Kurjenpolvia

Suloisen keijun kumppanina vanhat perhosangervot ja viime kesänä istutetut kurjenpolvet, syyskimikit, varsankello ja jaloangervo kasvavat rehevästi. Ja hitaan alun jälkeen myös hopeamaruna lähti hyvin kasvuun.

Tornionlaaksonruusun siirsin tänä keväänä uuteen paikkaansa ja se sulostutti minua muutamilla ihanilla kukillaan. Pensashanhikki Creme brulee etsiskeli myös vielä keväällä paikkaansa, löysi sen tuosta "kivikosta" ja palkitsi parilla kukallaan urhoollisesti.

Viime kesänä ja jo aikaisemmin istutetut valkoiset lehtosinilatvat aloittelevat kukintaansa. Kivikkoon tänä keväänä siirretty isorikko kukkii myös iloisesti.

Ja ihanaksi lopuksi useampi vuosi sitten istutin erityisiä pikkuruisia kevätkurjenmiekan juurakoita silloin uuteen keski-istutusalueeseen polun reunaan. Tuloksena oli joka vuosi muutama lehti. Viime kesän myllerryksessä siirsin niitä toiseen paikkaan, kun en poiskaan raskinut heittää. Ja nyt ihmeitten ihme, pikku iirikseni teki yhden suloisen kukan.

Jotain uskon saaneeni aikaan

Nyt ollaan jo kesäkuun puolivälissä ja on aika katsoa onko jotain saatu aikaan. Sain tuonne takaosaan aseteltua nuo reunakivet tiilien tilalle. 

Kulmaan siirretty saskatoon kukkii kuitenkin.

Uudet pienet vadelmavauvat pääsivät maahan. Ne tulivat sijoitetuksi "aidanteeksi" kadunpuoleiseen pihan laitaan.

Puutarhakeinun viereen tehty tiilillä verhottu polku valmistui. Sen merkitys kasvaa, jos saan vaihdettua tuon heisiangervoaidanteen marjapensaiksi.

Rakensin jonkinlaisen kivikon tuohon kulkuaukon ja keittiöalueen väliin. Jostain syystä se ei miellyttänyt minua yhtään. Muutin sitä vähän.

Istutusalueitten välissä kulkevaa polkua olen aloittanut päällystää tiilillä keittiöalueen puoleisesta päästä. Tiilten väliin saan toivottavasti kivituhka saumauksen. 

Moneen kertaan siirretyt maksaruohot lähtivät kuitenkin kasvamaan.

No näillä mennään, hitaasti hyvä tulee... toivottavasti.