Nuoruusaikaa muistellessa, mieleeni tuli kuin paljon nautin kävelyretkistä tuulessa ja tuiskussa. Toinen ajankohta, josta erityisesti nautin, oli kevättalvi. Silloin, kun aurinko alkoi taas paistaa pitkän pimeän talven jälkeen. Pienestä pakkasesta huolimatta, aurinko lämmitti mukavasti.
Edellisessä elämässä nautin varhaisista kesäaamuista,
jolloin linnut lauloivat ja aurinko nousi siniselle kesätaivaalle. Toisaalta
nautin myös kauniista lumisista talviaamuista, kun tuhannet timantit
kimmelsivät hangella. Ja upeista kuutamoöistä, jolloin kuu valaisi hopeisena
kulkijan tietä. Talvisessa yössä kuun hopeanhohtoinen valo on suorastaan taianomainen.
Nyt huomasin yllättäen, että saan valtaisen tarmonpuuskan
syksyllä. Haluan ehdottomasti tehdä jonkin isohkon pihaprojektin syksyn tullen.
Viime syksynä kurjenpolvipenkki muutti muotoaan ja hiekkareunusten teko alkoi.
Tänä syksynä oli jälleen päästävä kurjenpolvipenkin kimppuun. Minulle nämä
vaatimattomalta näyttävät jutut ovat isoja projekteja.
Mikä siis on minun vuodenaikani? Ehkä se sittenkin on kesä. Rakastan alkukesän heleää vihreyttä.
