Keväällä katselin toiveikkaana keskipihan istusalueen etukulmaa. Puutarhakaaren vieressä piti olla ihana Mantsuriankärhöni, mutta siinä näytti kovin tyhjältä. Vieressä ja takana pikkuhiljaa pilkotti jotain. Kärhön juurella näytti kovin kuolleelta. Olin hirmuisen harmissani. Päätin olla antamatta periksi; hankin uuden taimen.
Pihan suuren muutoksen työt olivat jääneet viime kesänä ja syksynä pahasti kesken, joten tekemistä riitti. Tekemisen tuoksinassa pihan kasvun seuraaminen ei ollut kovin tarkkaa. Seurailin kyllä jotain aina välillä, mutta harmaamalvikit olivat myös kuolleet ja harmistuin lisää. Päätin kuitenkin hankkia uudet vasta ensi keväänä.
Sitten tytär tuli käymään ja esittelin aikaansaannoksiani. Samalla harmittelin Mantsuriankärhön menetystä hänelle. Kävelimme paikalle ja äkkiä tytär kysyi: Mikä tämä sitten on? Ja ihmeitten ihme, kärhössä oli kaksi pitempää ja yksi lyhyt varsi tai miksi niitä nyt kutsuttaankin. Pisin taipui toisten kasvien päälle ja kiirehdin tukemaan sen.
Ja Mantsuriankärhöni kukkii aivan uskomattoman runsaasti. Olen niin hurjan iloinen! Elokuussa on vielä kesää jäljellä.
Hienoa, että mantsuriankärhösi heräsi eroon ja kasvuun. On se vaan niin kaunis!
VastaaPoistaIloitsin siitä valtavasti.
PoistaAika hienosti kukkii kuolleeksi kärhöksi ;) Upean näköinen! Oma mantsuriankärhöni piilottelee edelleen maan alla. Toivon, että se heräilee ensi keväänä. Jos ei, niin ehkä minunkin on hankittava uusi tilalle.
VastaaPoistaÄlä muuta virka. Riemastuin vallan tavattomasti, kun huomasin, että lähti kasvamaan. Tämä on minullakin toinen yritys.
PoistaTällaiset henkiinheräämiset on sitten mukavia yllätyksiä!
VastaaPoistaMinä istutin viime kesänä lopultakin haaveilemani syyshortensian ja keväällä ei ilmestynyt yhtään mitään pitkään aikaan, kunnes joskus kesäkuussa putkahti juurelta yksi verso :)
Tosi mukavaa, toivotaan, että vahvistuu.
Poista