Ihana kasvun voima

Keväällä katselin pihaa kasvavan kauhun vallassa. Piha näytti kovia kokeneelta ja kuolleelta. Vaikka kevät eteni, piha heräili todella hitaasti. Se täytyy myöntää, että tulppaaneita nousi tosi vähän ja nekin vähät kukkivat hyvin huonosti.

Marjaomenapuu kukki siirrosta huolimatta. Pieni se vielä on, mutta toivottavasti se jaksaa kasvaa tuossa uudessa paikassa.

Marjaomenapuu

Osa kurjenpolvista aloittaa kukintaansa. Harmaakurjenpolvi kukkii nyt runsaammin kuin aikaisemmassa. Yhden tuoksukurjenpolven ja tummakurjenpolven siirsin uudelleen tänä keväänä, silti ne kukkivat ensimmäisinä. 

Harmaakurjenpolvi

Kurjenpolvia

Suloisen keijun kumppanina vanhat perhosangervot ja viime kesänä istutetut kurjenpolvet, syyskimikit, varsankello ja jaloangervo kasvavat rehevästi. Ja hitaan alun jälkeen myös hopeamaruna lähti hyvin kasvuun.

Tornionlaaksonruusun siirsin tänä keväänä uuteen paikkaansa ja se sulostutti minua muutamilla ihanilla kukillaan. Pensashanhikki Creme brulee etsiskeli myös vielä keväällä paikkaansa, löysi sen tuosta "kivikosta" ja palkitsi parilla kukallaan urhoollisesti.

Viime kesänä ja jo aikaisemmin istutetut valkoiset lehtosinilatvat aloittelevat kukintaansa. Kivikkoon tänä keväänä siirretty isorikko kukkii myös iloisesti.

Ja ihanaksi lopuksi useampi vuosi sitten istutin erityisiä pikkuruisia kevätkurjenmiekan juurakoita silloin uuteen keski-istutusalueeseen polun reunaan. Tuloksena oli joka vuosi muutama lehti. Viime kesän myllerryksessä siirsin niitä toiseen paikkaan, kun en poiskaan raskinut heittää. Ja nyt ihmeitten ihme, pikku iirikseni teki yhden suloisen kukan.