Talvi tulee, oletko valmis

Maalaiskaupungin pihaan tulee vääjäämättä talvi. Maa on routaantunut tänä syksynä ihan kunnolla ja voidaan olettaa, että tulee kunnon talvi. Ja yllättävän vähäinen pakkanen toi paksun kuuran maahan. Kauniiksi se tekee maiseman, mutta ilmankosteus tekee ilmasta purevamman kuin asteet antaisivat ymmärtää. Pihatyöt on tehty, mitenkuten. Sipulit nyt kuitenkin ovat maassa ja odotetaan, mitä maasta nousee.

Kuurainen piha

Pihasta sisätiloihin

Pihasta on siirrytty sisätiloihin. Lämmitystä täytyy lisätä säätämällä lämpöpumpun lämpötilaa suuremmaksi ja laittamalla pattereita päälle. Takan lämmitys on aloitettava varovasti. Mikä nautinto onkaan saada virittää elävä tuli. Onneksi asutaan sen verran syrjässä isoista kaupungeista, että täällä tuskin takkoja kielletään.

Harrastukset muuttuvat sisätiloihin sopiviksi. Luen paljon kirjoja, mutta useimmiten kirjallisuus on viihdyttävää. Nollaan sillä päätäni työn vastapainoksi. Toinen on helmeily, teen erilaisia koruja helmistä. Tunnustan suoraan, etten suunnittele itse malleja. Joskus toki hieman muuntelen niitä omiin tarpeisiini.

Koruja helmistä

Talvella ohjelmassa on myös neulominen. Neulon tarpeen ja huvin vuoksi, sukkia, käsineitä, paitoja ja kaulaliitoja yms. Yksinkertaisten juttujen neulominen on siitä mukavaa, että sitä voi tehdä televisiota katsellessa. Lankoja tulee hankittua useista paikoista, mikä milloinkin sattuu kohdalle, käsityömessuilta viime talvena alpakanvillalankaa, tutulta lampurilta aitoa ja alkuperäistä lampaanvillalankaa ja lankaliikkeistä ja marketista tavallista villalankaa. Joskus tulee hankittua jotakin erikoislankaa tiettyä erityistarvetta varten.

Kaulaliina alpakanvillasta

Sitten on tämä bloggaaminen, kai tätäkin voi harrastukseksi kutsua. Tämä on päiväkirjamaista muistiin merkitsemistä. En ole mitenkään järjestelmällinen kirjoittaja ja liitän mukaan itse ottamiani kuvia, joiden laatu on hyvin vaihteleva. Tähän liittyy olenaisena toisten samoista asioista kiinnostuneiden blogien lukeminen ja kommentointi.

Toivottavasti näitten avulla talvi kuluu nopeasti ja päästään nauttimaan uudesta kesästä ja puutarhanhoidosta.

Pimeys ja kausivalot

Pimeys on saanut vallan ja haittaa liikkumista. Aivan ymmärrettävästi autoilijat toivovat pyöräilijöiltä valojen käyttöä ja jalankulkijoilta heijastimia. Kostea ja etenkin märkä maa ja varsinkin tie imee kaiken valon. Mutta yksi mikä ilahduttaa pimeällä kulkijaa on useisiin pihoihin ilmestyneet valokoristeet, joita tähän aikaan kausivaloiksi kutsutaan. Erilaisia valoköynnöksiä monin tavoin ripustettuna on helppo jo bongailla kulkiessaan. Lyhtyjä on myös alkanut ilmestyä pihoihin. Ja mitä lähemmäs joulu tulee, moninaisemmiksi valokoristeet tulevat.

Valoköynnös

Toisaalta kaupungin vilkkuvat ja välkkyvät, kaikenkirjavat mainosvalot käyvät ikävästi silmiin ja saavat toivomaan niiden vähentämistä. Onneksi tuo ei oman asuinpaikan tilanne vaan saan asua pikkuruisessa taajamassa, jossa pääsee nauttimaan pihojen kausivaloista. Ja välillä voi nauttia ihan vain pimeydestä ja taivaan omista valoista.

Lyhty

Omat kausivalot syttyvät yllättäen tänä syksynä todella hitaasti. Kuistilla valoköynnös ja lyhty ovat valmiina, mutta valot niihin syttyivät vasta marraskuun puolivälin tienoilla. Myöskään terassin kiinteät ledvalot eivät vielä ole olleet päällä, kuin kokeilun verran. Terassille valoköynnös on vielä ripustamatta. Pihalle ei ole tarkoituskaan laittaa minkäänlaisia valoja, sen olen päättänyt jo aiemmin.

Sisällä on toistaiseksi ainoastaan yksi kaunis ledkynttilä, joka syttyy pimeän tultua. 

Ledkynttilä

Toissa jouluksi tein valohimmelin, joka jo odottaa katossa. 

Valohimmeli

Aiemmin tein kranssin, jonka ympärille oli kiedottu ledvalonauha. Saahan nyt nähdä syntyykö nyt jotain muuta.

Kuljeskellaan kauniita kausivaloja bongaillen!

Joulunpunaista ja hopeankimallusta

Miellyttävä kohtaaminen toteutui Kuopiontorilla, kun Puutarhanhetki-blogin Tiiun kokoama joukko tapasi. Uskomatonta miten paljon puhetta riittää, vaikka kyseessä ovat eri-ikäiset ja erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset, kun yhteinen kiinnostuksen kohde on puutarha.

Tapaamisen teemaksi Tiiu oli valinnut ajankohtaan hyvin sopivan, nimittäin joulukukka-asetelmat. Asetelmien tekemiseen tutustuimme Kukkakauppa Cosmoksessa. Astiavalikoimassa tuntuu olevan rajattomasti mahdollisuuksia, perinteisistä koreista keramiikkavateihin. Tärkeintä on, että astia saadaan vedenpitäksi. 

Kasveista perinteisten joulukukkien täydentäjinä voi käyttää viherkasveja ja mm hopealankaa. Tärkeintä on, ettei valita sekaan paljon kastelua vaativia kasveja, sillä silloin asetelma ei kestä kauniina. Kaunis kokonaisuus näyttää syntyvän, kun yhdistetään korkeaa kiinteämuotoista ja rikkonaista matalaa kasvia. Lisäksi opastajamme korosti runsautta. Erittäin kauniin parin muodostivat punainen amaryllis ja astetta tai paria vaaleampi joulutähti, täydentäjänä hopalanka ja viherkasvi.

Asetelmiin käytettävää sammalta ei liene kutsuta koristeeksi, vaikka se niinhin oleellisesti kuuluukin. Erilaiset luonnonmateriaalit ovat kauniita asetelmissa ja niitä näyttää voivan käyttää yllättavänkin monipuolisesti. Kauniita ovat kävyt ja erilaiset oksat. Käyttömahdollisuuksia esitellessään opastajamme muistutti, että luonnonmateriaaleja saa kerätä vain maanomistajan luvalla.  Pikkutontut kuuluvat joulun asetelmiin mukavana lisänä, eikö vain.

Hopeankimallus oli toinen teema. Asetelman perustana on hopalanka ja hopeaspreillä käsitellyt mehitähdet sekä vaalea ilmakasvi. Koristeina käytettiin kimalteisia hopeapalloja pareittain ja hopeaporo sekä enkelinhiusta. Rouheisena vastakohtana jäkäläiset oksat, jotka muodostivat parin ilmakasvin kanssa. Tästä asetelmasta en henkilökohtaisesti pitänyt ensinkään

. 
Kukkakaupassa oli paljon kaunista ja vähän erikoisempaakin katseltavaa, kuten tämä kummituspuu.

Kiitokset kukkakauppa Cosmokselle asiantuntevasta esittelystä ja hyvistä vinkeistä.
Sekä kiitokset mukavasta ja antoisasta tapaamisesta Tiiulle Puutarhahetki-blogista, Minnalle Hiidenkiven puutarhassa-blogista, Anniinalle Keijunkukkaset-blogista ja Päiville Kottikärryn kääntöpiiri-blogista. Toivottavasti tapaamme uudelleen.

Kettulan pihakartta

Rustailin jonkinlaisen pihakartan Kettulan pihasta. Siinä on mittakaavassa pihassa olevat rakennukset ja olemassa olevat kasvit. Pääpaino oikeissa paikoissa olevista kasveista on niillä, jotka pyritään säilyttämään. Tai sanotaan, että suurin piirtein oikeissa paikoissa olevat kasvit ja niiden mittakaava.

Talo sijoittuu tontilla lähelle kadun vartta ja piha-alue on yhtenäinen, koska autotalli on myös lähellä tontin rajaa. Autotallin sivulla ja takana on suuri, kaksiosainen koiratarha. Näin suurelle tarhalle ei ole enää tarvetta, joten sitä on tarkoitus pienentää. 

"Pressuvarastosta" on tarkoitus tehdä kasvihuone, mutta tarkkaa paikkaa ei ole vielä määritelty. Muuten alustavassa ajatuksessa on, että leikkipaikka tulee tuohon mäntyjen väliin, hedelmätarha koiratarhan taakse ja puuvarsto mahdollisesti kuusiaidan taakse.

Autolla ajettavan väylän olisi tarkoitus kiertää portilta toiselle talon takaa. Edellisen omistajan koiraharrastuksen vuoksi tonttia kiertää tiivis lauta-aita, jonka kohtaloa täytyy varmasti miettiä.

Kuusi kuvaa kesästä- teemana valokuvaus

Haasteen on laittanut alkuun Pirjo Tuplasti terapiaa – blogista.

Bongasin tämän haasteen ja nappasin sen hävyttömästi omia aikojani ilman, että olisin saanut haastetta. Tämä vaikutti nimittäin erittäin kiehtovalta. Hetken mietin, että pitäiskö kuitenkin ottaa askel takavasemmalle.  Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että nämä ovat minun ja minulle tärkeitä otoksia.

Ihan alkuun täytyy tunnustaa, että en ymmärrä valokuvauksesta hölkäsen pölähtävää. Otan vain pikkupokkarillani kuvia mitä mieleen juolahtaa ja miten sattuu, nykyään enimmäkseen omasta tai tyttären pihasta. Tietysti tulee kuvattua myös rakkaita lapsenlapsia, mutta se on asia erikseen.

Blogia kirjoittaessani olen selaillut kuviani ja aina joskus joku kuva pysäyttää katsomaan pitempään. Mutta pitemmittä puheitta itse asiaan, pidän veden katselemisesta. Ensimmäisessä kuvassa on melkein kaikki veden ”elementit”, jotka kiehtovat mieltäni ja miellyttävät silmääni. Siinä näkyy auringon kilo ja veden pyörteily.

Tämä taas poikkeaa kesäteemasta täysin, mutta siinä on aivan erityinen jääkukkien maisema, jossa viipyilen aina silloin tällöin. En pidä erityisesti talvesta, pakkasesta enkä lumestakaan nykyään, joten tämä jääkukkamaisema on vain aivan erityinen minulle.

Ja sitten siirrytään herkkään kesätunnelmaan, auringonpaisteen ja varjojen leikkiä puuharhakeijulla.

Seuraavana on yllättävä, mutta kaunis väripari.

Tässä rouheassa betonipylväässä on jotain ylevää kauneutta, kun se seisoo tuo ihana vihreys taustanaan ja ympärilleen kietoutuneena ja se on vangittu tähän kuvaan.

Viimeisenä kuvana ovat taustastaan hyvin erottuvat voimakkaan väriset kukat, joiden muodot ja väri tulevat hallitsevana esiin.

Tässä oli minun kuvamaailmani tällä kertaa. Kauneus on katsojan silmässä, sanotaan.

Ja nyt teen rohkean vedon ja haastan mukaan seuraavat blogit:

Navettapiian Puuhamaa

Vaarin torpan puutarha

Kivisen Vilman piha

Ja vielä

Haasteen säännöt:

Postaa kuusi kuvaa kesästä ja kerro miksi juuri ne kuvat haluat julkaista.

Tarkoitus on kertoa mikä kuvissa itseä viehättää.

Jokainen on varmasti tyytyväinen johonkin otokseen.

Eli nyt surutta saa itseään kehua, pois turha vaatimattomuus!

Lähetä haaste eteenpäin yhdelle tai useammalle.

Halutessasi voit kommentoida linkin kera Tuplasti terapiaa blogiin, jossa listataan haasteeseen osallistuneet.

Lisänä haasteessa vielä yksi eksra:

Ilmoita kommentoidessasi Tuplasti terapiaa- blogiin  saako kuvasi julkaista postauksessa,

(ilmoitetaan kenen kuva, tietysti)

johon kerätään yksi kuva jokaiselta osallistuneelta.

Postaus tulee sitten joskus myöhemmin.

https://puutarhaterapiaa.blogspot.com/2018/11/kuusi-kuvaa-kesasta-teemana-valokuvaus.html

Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta

Sain haasteen Pirjolta Tuplasti terapiaa - blogilta

Haasteen on laatinut Maatiaiskanasen elämää blogin Hillevi

Minun pienet kesämuistoni ja pikkuruiset iloni ovat varsin vaatimattomia, mutta ovat silti minulle äärettömän tärkeitä. Rakastan pientä pihaani ja nautin puuhailusta siellä.

Ensimmäisenä muistona tulee mieleeni uskomattoman ihana puulilja Pretty Woman ja sen valtavat, huumaavasti tuoksuvat kukat. Odotin sen nuppujen avautumista todella hartaasti.

Toisena muistona keväällä istutetut orvokit, jotka kukkivat kauniisti koko kesän. En ole istuttanut orvokkeja tosi pitkään aikaan ennen tätä kevättä.

Kolmentena muistona haluan kertoa bokashista. Minua ärsytti aivan tavattomasti se, että tässä paikassa asuessa keittiöjätteet menivät "hukkaan". Useamman vuoden tässä taloyhtiössä keittiöjätteet laitettiin sekajätteisiin. Nyt ne laitetaan erilliseen biojätekeräilyyn. Löysin sen viime talvena bokashin ja nyt voin hyödyntää omat keittiöjätteet mullaksi omaan pihaan.

Neljäntenä muistona on harvinaisen kuuma ja kuiva kesä, mutta helteisestä kesästä huolimatta keskipihan istutusalue näytti mukavan rehevältä ja kukki kauniisti.

Viidentenä kurjenpolvipenkin laajennus valmistui viimein alkusyksystä. Siitä olin aivan tavattoman iloinen, koska sen aiempi versio oli minusta varsin ikävän näköinen ja vaivasi minua pitkin kesää.

Haastan seuraavat blogit kertomaan viidestä parhaasta puutarhamuistostaan.

Kasveja siellä ja täällä

Pale red rose

Valkoista salviaa

Säännöt: 

-Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta

- kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogista.

- kerro, keneltä itse sait haasteen ja lisäksi haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan

-käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Maatiaiskanasen Elämää-blogin 5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta-haaste postauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan. 

Kyseinen postaus löytyy osoitteesta: http://maatiaiskananen.blogspot.com/2017/10/viisi-parasta-puutarhamuistoa-menneelta.html

Väsymys iskee

Yllättäen väsymys iski kesken talventulo valmistelujen. Liekö syynä pimeys, joka yllättää sekä iltaisin, että aamuisin. Vai kylmyyden ja kosteuden mukanaan tuomat kolotukset. Vai pihan syysränsistyminenkö on syynä vaivaan tähän. Mistä löytyy lääkkeet omat?

Auttaako kauniiden syysväreissä leiskuvista puista otettujen kuvien katseleminen? Entä rakkaimmat kukat pihalla ja kuvat mahtaako niistä olla apua.

Entä Pauliinan Kukka ja Kaali – blogista , esittelemä lääke. Mitä on pihalla muuttunut ja saatu aikaan.  Muuton jälkeen, pihan autius ja muutamat pikkutaimet pihan peränurkassa on alkutilanne.

Rehevöitynyt pensasalue pihan perällä ja pihan keskelle rakentunut istutusalue muuttavat tilannetta.

Vuoden ikäinen lännenheisiangervoaidanne ja sen jälkeen tehty aidanteen vierus penkki.

Vaatimaton alkupenkki ja tänä syksynä melkein valmiiksi tullut istutusalue alkupenkistä muutettuna.

Eipä se ollutkaan syksyn tuomaa pihatyöväsymystä ainakaan pelkästään. Kysymyksessä taisi olla kokonaisvaltaisempi elämäntilanneväsymys. Siihen selvästi auttavat myönnetyt vapaapäivät ja irtiotto tavanomaisesta arjesta. 

Matka rakkaan sisaren luo ja täysin vapaa oleskelu rakkaan jälkikasvun kanssa.

Auenneet näkymät

Puiden ja pensaiden pudotettua lehtensä, näkymät ovat jälleen auenneet pihasta ulospäin ja tietenkin päinvastoin. Tämä seikkaa ahdistaa yhä enemmän ja pakottaa siirtymään sisätiloihin. Edes terassi ei enää houkuttele, vaikka sen suojana on olevat verhot ovat kiinni.

Kaipaan aivan suunnattomasti vihreiden lehtipensaitteni tuomaa suojaisaa yksityisyyden tuntua. Lehtensä pudottaneet pensaat jättävät pihani alastomaksi ja suojattomaksi. En halua viritellä pihaan lyhtyjä tai muita valoja. Haluan vain pimeyden tuomaa suojaa.

Etukuistilla on ”valoköynnös” ja lyhty, jonka sisällä on ledinauha. Vielä en ole tullut sytyttäneeksi valoa edes niihin. Kukkapurkissakin on edelleen keväällä saatu ruusu.

Ihmisten ajattelemattomuus ja Some käyttäytyminen lisää ahdistusta ja suojattomuuden tunnetta. Myös Facebook-ryhmissä julkaisuissa ja kommentoinneissa ilmenee todella julmaakin kirjoittelua. Joskus tuntuu, että oikein kilpaillaan siitä kuka osaa kirjoittaa ilkeimmän ja pahantahtoisemman kommentin. Keskustelupalstat ovat jo niin karmeita, ettei siellä viitsi edes käydä.

Tämä blogi-maailma on minulle vielä aivan uusi, enkä ole tutustunut juuri muihin kuin näihin puutarhablogeihin. Nämä ovat aivan ihania ja todella positiivinen yllätys. Näissä kommentointi on ystävällistä ja kannustavaa, ei arvostelua eikä ilkeyksiä. 

Olen äärettömän iloinen tästä yhteisöstä. On silkkaa nautintoa lukea erilaisia kirjoituksia ja katsella kauniita ja inspiroivia kuvia.

Kettulan pihan kasvien kartoitus

Teemme Kettulan pihan kasvien kartoituksen säilytettävistä kasveista. Piha on ollut puuharrastajan aiemmin. Siellä kasvaa mäntyjä, kuusia ja pihta ja erilaisia lehtipuita ja pensaita.

Punakoivu

Säilytettäviksi puiksi ja pensaiksi valikoituivat tavalliset männyt ja pihta sekä kuusia. Lehtipuista säilytettäviä ovat punakoivu, saarni, sulkaharmaaleppä, lumipalloheisi ja vaahteran taimi. Pensaista on mahdillista yrittää säilyttää ainakin syreeniä ja juhannusruususta voi saada pienen alun tai taimen Maalaiskaupungin pihasta.

Toivelistalla on hedelmäpuita ja marjapensaita sekä marja- ja muita satokasveja, perennoja ja koristekasveja. Hedelmäpuista tärkeimpinä ovat saskatoon, omenapuut, kirsikka ja luumu. Muista satokasveista vadelma, karhunvadelma, herukka, mansikka, raparperi ja viiniköynnös.

Koristekasveista toiveena ovat pionit, ruusut, malvikit ja unikot, näin ensialkuun.

Aitaa pehmentämään köynnöksä. 

Maanpeitekasveiksi toiveena on kevätkaihonkukka ja metsämansikka. Kettulan piha on varsin neitseellinen puutarhasuunnittelun kannalta.