Keijuja ja menninkäisiä

Miten keijut ilmestyivätkään Maalaiskaupungin pihaan, vai onko myös menninkäisiä. Piha kaipaa muutakin kuin pelkästään kasveja. Kukat ovat kauniita, pensaat ja puut luovat kehykset, mutta pihakoristeet tekevät pihasta persoonallisen.

Mieltymys keijuihin on hyvin pitkän ajan takaa. Millään tavalla se ei konkretisoitunut aikoihin. Muistan, että olin aivan innoissani, kun tyttäreni halusi pukeutua keijuksi penkkareihinsa. Hänestä tuli Metsänkeiju ihanainen.

Metsänkeiju

Tämän pihan laittamisen myötä, ajatus keijuista pihakoristeena tuli tärkeämmäksi. Etsin ja katselin, mutta keijuja ei vaan löytynyt. Tai ei, kyllä keijuja oli ja on, mutta kaikki mitkä tulivat vastaan, olivat pikkuruisia. Halusin isoja, jotka voi sijoittaa kasvien lomaan istutusalueelle. Meillä on täällä kukkakaupassa myytävänä pääasiassa haudoille tarkoitettuja somisteita tai miksi niitä nyt sanotaankaan. Kysyin sieltäkin, että löytyisikö heidän tavarantoimittajiltaan puutarhakeijuja. Ei löytynyt sieltäkään.

Keväisin on mentävä puutarhamyymälään, oli tarvetta tai ei. Yhtenä keväisenä päivänä astuin sisään paikalliseen myymälään, siellä hän istui kivellä ja odotti minua. Niin oli ensimmäinen keiju löytynyt.

Keiju kivellä

Siitä lähtien keijuja on ilmestynyt uusia aina keväisin. Haaveissaan istuva keiju 

Haaveileva keiju

ja seuraavaksi hän, jolla on lintu kädellä.

Vielä syksyllä saapui yksi messinkinen leijaileva keiju. Mutta mitä kummaa tuolla männyn juurella, selvästi siellä on jonkun koti. Siellä taitaa nyt olla se menninkäinen. Leijuva keiju on piiloutunut jonnekin talviunille, toivottavasti löydän sen ensi kesänä. Talvi ja lumi ovat ottaneet suojaansa myös menninkäisen kodin. Sen sijaan keijuntalo ilmeistui Jouluaattona takan päälle odottamaan sijoittumista joko pihaan tai terassille.

Keijuntalo

Keijunmekkoa ei viimekesänä ollut Maalaiskaupungin pihassa eikä myöskään keijunkukkaa. Joskus aikaisemmin purppurakeijunkukka koristi kukkapenkkiä. 

Keijunkukka