Mitä mahtaa tapahtua Kettulan pihassa?

Kettulan piha on suurten muutosten kourissa. Ensin tehtiin perusasioita, kuten puuttuva salaoja talon ympärille. Seuraavana oli tietenkin puuston ja ylimäärisen pensaikon raivaus. Koska piha oli kostea, piti kaivaa salaoja myös muuhun osaan pihaa.

Juhannusruusut ja humala pääsivät hyötytarhan reunaan koiratarhan aidan suojaksi.

Juhannusruusut

Puista ja kivistä raivatulle alueelle pihan takaosaan syntyy hyötytarha. Sinne on jo istutettu hedelmäpuita, kuten omena, luumu ja kirsikkapuut sekä marjapensaita.

Pieni mansikkamaa saa sijansa hedelmäpuiden ja marjapensaiden välissä.

Lavakauluksetkin saavat oman sijansa hyötytarhassa.

Ja hyötytarhaan päästään köynnösten koristaman puutarhakaaren kautta.

Lasten leikkipaikan vieressä solisee suihkulähde.

Tästä se Kéttulan piha rupeaa pikku hiljaa muodostumaan.

Ihana kasvun voima

Keväällä katselin pihaa kasvavan kauhun vallassa. Piha näytti kovia kokeneelta ja kuolleelta. Vaikka kevät eteni, piha heräili todella hitaasti. Se täytyy myöntää, että tulppaaneita nousi tosi vähän ja nekin vähät kukkivat hyvin huonosti.

Marjaomenapuu kukki siirrosta huolimatta. Pieni se vielä on, mutta toivottavasti se jaksaa kasvaa tuossa uudessa paikassa.

Marjaomenapuu

Osa kurjenpolvista aloittaa kukintaansa. Harmaakurjenpolvi kukkii nyt runsaammin kuin aikaisemmassa. Yhden tuoksukurjenpolven ja tummakurjenpolven siirsin uudelleen tänä keväänä, silti ne kukkivat ensimmäisinä. 

Harmaakurjenpolvi

Kurjenpolvia

Suloisen keijun kumppanina vanhat perhosangervot ja viime kesänä istutetut kurjenpolvet, syyskimikit, varsankello ja jaloangervo kasvavat rehevästi. Ja hitaan alun jälkeen myös hopeamaruna lähti hyvin kasvuun.

Tornionlaaksonruusun siirsin tänä keväänä uuteen paikkaansa ja se sulostutti minua muutamilla ihanilla kukillaan. Pensashanhikki Creme brulee etsiskeli myös vielä keväällä paikkaansa, löysi sen tuosta "kivikosta" ja palkitsi parilla kukallaan urhoollisesti.

Viime kesänä ja jo aikaisemmin istutetut valkoiset lehtosinilatvat aloittelevat kukintaansa. Kivikkoon tänä keväänä siirretty isorikko kukkii myös iloisesti.

Ja ihanaksi lopuksi useampi vuosi sitten istutin erityisiä pikkuruisia kevätkurjenmiekan juurakoita silloin uuteen keski-istutusalueeseen polun reunaan. Tuloksena oli joka vuosi muutama lehti. Viime kesän myllerryksessä siirsin niitä toiseen paikkaan, kun en poiskaan raskinut heittää. Ja nyt ihmeitten ihme, pikku iirikseni teki yhden suloisen kukan.

Jotain uskon saaneeni aikaan

Nyt ollaan jo kesäkuun puolivälissä ja on aika katsoa onko jotain saatu aikaan. Sain tuonne takaosaan aseteltua nuo reunakivet tiilien tilalle. 

Kulmaan siirretty saskatoon kukkii kuitenkin.

Uudet pienet vadelmavauvat pääsivät maahan. Ne tulivat sijoitetuksi "aidanteeksi" kadunpuoleiseen pihan laitaan.

Puutarhakeinun viereen tehty tiilillä verhottu polku valmistui. Sen merkitys kasvaa, jos saan vaihdettua tuon heisiangervoaidanteen marjapensaiksi.

Rakensin jonkinlaisen kivikon tuohon kulkuaukon ja keittiöalueen väliin. Jostain syystä se ei miellyttänyt minua yhtään. Muutin sitä vähän.

Istutusalueitten välissä kulkevaa polkua olen aloittanut päällystää tiilillä keittiöalueen puoleisesta päästä. Tiilten väliin saan toivottavasti kivituhka saumauksen. 

Moneen kertaan siirretyt maksaruohot lähtivät kuitenkin kasvamaan.

No näillä mennään, hitaasti hyvä tulee... toivottavasti.

Muutossuunnitelman edistyminen

 

Muutossuunnitelman toteutus edistyy pikkuhiljaa täällä Maalaiskaupunginpihassa. Vähän suunnitelma tarkentuu tekemisen myötä. Tästä voi vilkaista kirjoitusta viimeisestä muutossuunnitelmasta.

Valkovuokkoja pihlajan alla.

Viime kesänä aloitin piha-alueeni erottamisen taloyhtiön käyttöön erotetusta alueesta. Takaosan rajasin antiikkitiilillä, mutta huomasin jo tehdessäni, että ongelmia on. Asetin tiilet pystyyn, mutta en halunnut upottaa niitä, koska tarkoitus oli korottaa oman pihan istusaluetta. Huomasin, että niiden pystyssä pysymiseen tarvitaan tukea, mutta mikä se olisi. Mietin ongelmaa hartaasti, enkä keksinyt mitään järkevää ratkaisua.

Talven mittaan löysin ratkaisun jonka aion nut totetuttaa. Hankin siis nurmikonreunuskiviä. Ja nyt aloitin niiden asennuksen.

Takareunus

Muutin myös kivikkoaluetta. Laajensin sitä vähän ja samalla mataloitin sen etureunaa. Katsotaan nyt miltä se rupeaa tuntumaan.

Sain siirrettyä marjaomanapuun ja yhden lännenheisiangervon suunniteltuun paikkaan. 

Viime kesänä siirretyt kurjenpolvet ja syyssyräkit lähtivät kasvamaan ihan mukavasti.

Uudetkin kurjenpolvet lähtivät kasvamaan, vaikka jouduin siirtämään tänä keväänä pois uuden polun alta. Se on tummakurjenpolvi.

Ensimmäiset tulppaanit aloittivat viimeinkin kukintansa. Toisessa kuvassa on sateen aikana otettu kuva ja vieressä seuraavan aamun auringossa avautuneena samat tulppaanit.

Työt jatkuvat pihalla. Toivotaan aurinkoa ja lämpöä.

Koronakevään vaikutukset pihan muutoksen toteuttamiseen?

Tämä kevät on aiheuttanut uutta mietittävää ja uusia ajatuksia pihan muutoksen toteuttamiseen. Talvi jo toi muutoksia elämään, kun jäin palkkatöitäni eläkkeelle. Aikaa tuntui olevan miettiä ja suunnitella enemmän.

Marjasinikuusama

Korona aiheutti ihan oman muutoksensa elämään. Vaikka emme kumpikaan ole yli 70 vuotiaita, se että olen mieheni omaishoitaja aiheutti meille erityisjärjestelyjä. Sairaanhoitaja tyttäreni ehdotti, että jäämme vapaaehtoiseen karantteeniin ja ymmärsin hänen huolensa meistä välittömästi ja lupasin, että jäämme. Ja olemme siis karanteenissa.

Korona herätti muutenkin huolta, mietin miten se vaikuttaa huoltovarmuuteen, enkä ole lainkaan niin varma kuin alkuun annettiin ymmärtää, ettei vaikutuksia olisi. Tiedänhän minä miten paljon ruokaa ja välttämättömiä tarvikkeita ulkoa tuodaan. Ja miten riippuvaisia ulkolaisesta kausityövoimasta viljelijät ovat.

No se siitä. Omaan pihan muutokseen se nyt kuitenkin tuo oman lisänsä. Päätin, että en siirräkään kaikkia koristepensaita oman pihan puolelle, niinkuin olin suunnitellut.  

Uusi piirros pihakarkasta on varsin yksinkertainen ja väritön, mutta siinä on kuitenkin oleellinen ajatus muutoksesta.

Oikeaan reunaan, siis tielaidan puolella oli alunperin tarkoitus siirtää koristepansaita ja marjaomenapuu. Kuvassa näyttää marjaomenapuu lukevan kahdessa paikassa. Se on kuitenkin tarkoitus siirtää sisemmäs pihaan ja sen taakse koristepensas. Se on edelleen suunnitelma. Sen sijaan muiden tilalle haluan istuttaa vadelmapensaita.

Kun pyörittelin marjapensasajatusta mielessäni, ensimmäinen ajatus oli muuttaa naapuria vasten oleva aidanne vadelmarivistöksi. Sen toteuttaminen on kuitenkin suurempi työ, kuin istuttaa ne tyhjään kohtaa pihassa.

Pihalla valmiina olevaan kasvulaatikkoon toivon saavani vihdoin kylvettyä jotain mukavaa syötävää. Ja toivon saavani lasiterassille myös jotakin maukasta kasvamaan.

Tuo hiekkakäytävä ei ollutkaan niin hyvä, kun alunperin ajattelin. Katsotaan saanko noita tiilistä ladottua jotain sopivaa pintaa siihen.

Tekemistä siis riittää ja katsotaan mitä saan aikaiseksi ja mikä jää haaveeksi vain ❣

Keväät eivät ole veljiä keskenään

Viime keväänä tein kevätpäivityksen 20.4. ja tänään on 21.4. siksi ajattelin päivittää kevään edistymisestä. Huomasin, etteivät keväät ole veljiä keskenään.

Tämä kevät on ollut aivan erityisen surkea tuolla pikkupihallani, Lumi tosin suli yllättävän aikaisin. Silti kevät on edistynyt äärettömän hitaasti. Toisaalta en tiedä johtuuko pihan surkeus keväästä vai viime kesän muutoksista.

Kevättähti nupulla

Vertailen vähän viime kevään ja tämän kuluvan kevään tilannetta vierekkäisten kuvien avulla. Niistä käy ilmi tämän kevään surkeus.

Kurjenpolvi, vasemmalla keväällä 2019 ja oikealla tänä keväänä

Seuraavan kuvan tulppaaneissa ei juuri eroa huomaa. 

Tulppaanin alkuja, vasemmalla keväällä 2019 ja oikealla tänä keväänä

Maksaruohossa sensijaan huomaa selkeän eron, en vain tiedä kärsivätkö ne muutoksesta vai talvesta ja keväästä.

Viime kesänä istutettu karviainen näyttää lähteneen hyvin alkuun. Saahan nyt nähdä miten pihan kasvit  muuten lähtevät kasvuun. Toistaiseksi ei oikein osaa sanoa mitään.

Uudenlaista virpomista!

Ollaan uuden tilanteen äärellä myös pääsiäisen suhteen. Näin palmusunnuntaina minun luonani ovat lapsenlapseni käyneet virpomassa tavallisesti. 

Nyt ei normaali virpominen tietenkään tullut kysymykseen.  Sain mukavan kortin pieneltä koululaiseltani. Hän oli askarrellut sen mummolle, kun virpomaan ei pääse.

Ja illalla toisen perheen lapset virpoivat mummon etäyhteydellä, videopuhelun välityksellä. Lapset olivat tehneet kauniit virpomavitsat ja lukivat lorunsa vitsojensa kera. 

Mummu ilahtui ja liikuttui niin kovasti, että ei enää muista minkälaisen lorun lapset lukivat. Palkiosta keskusteltaessa ihana eskarilainen tuumasi, että no sitten kesällä ehtii.

Voi mummon ihanat kullanmurut, on niin ikävä, että melkein koskee.

Toivottaan, että tästäkin selvitään! Ei, kyllä tästä selvitään!

Uusia unelmia osa 1

Haaveita pitää olla ja periksi ei anneta. Työtä viimekesäisen muutoksen loppuun saattamisessa on vielä aika paljon. No työ jatkuu, kun kevät tulee.

Haaveet taas ovat ihan eri asia. Mietiskelin pihani käyttöä pitkin talvea. Olin viime kesänä sisarenpojan siirtolapuutarhamökillä. Sieltä mieleeni jäi itämään ajatus.

Talven mittaan se on voimistunut ja jalostunut unelmaksi uudenlaisesta aidanteesta naapurin rajalle. Mieluilen siihen vadelmaa. Istuttaisin sen aidanteeksi kuten tällä hetkellä olevat koristepensaat.

No, haaveet ovat haaveita ja unelmat unelmia. Katsotaan nyt miten asiat etenevät pihatöiden suhteen. 

Kaunista kevättä!

Kevään kaipuu -haaste

Sain tämän   Puutarhahetki-blogin Tiiun aloittaman Kevään kaipuu -haasteen Minnalta Hiidenkivenpuutarhassa blogista. Näin vanhemmiten en erityisesti innostu talvesta, mutta tiedän kyllä, että meidän leveysasteilla lumi talvella suojaa kasveja. Siitä syystä sitä siedän.

Kevättä odotan joka vuosi, kuin kuuta nousevaa. Kesä on minun varsinainen vuodenaikani, mutta se alkaa kyllä aina keväällä. Kevät alkaa pääsiäisestä, 

pääsiäiskukista 

ja virpomavitsoista. 

En ole harrastanut esikasvatusta aikoihin. Aion kyllä aloittaa, mutta en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi.  Kuikuilen pihalle lumipeitteen alenemista, piippojen  ja silmujen ilmestymistä. 

Keväät eivät ole veljiä keskenään. Alla olevat kuvat on otettu siten, että ylempänä oleva 22.4.18 ja alempi 15.4.19.

Ensimmäiset kukat ovat viimevuosina olleet kevätsipuleita ja valkovuokkoja. Aiempina vuosina sinililjoja, helmililjoja ja krookuksia, parina viimeisenä keväänä myös kevättahtiä. Krookukset ovat hävinneet ja aiemminkin kukkivat huonosti, joten niitä en ole istuttanut lisää. Minut yllätti Kiurunkannus, joka aloitti viime keväänä kukinnan jo huhtikuussa. 

Ja sitten tuli toukokuun alussa takatalvi.

Kevätkaihonkukat, 

sinilijat ja valkovuokot 

kukkivat silti jo toukokuun puolivälissä.

Kevät jatkuu tulppaaneilla tai ainakin aiempina keväinä on jatkunut. Nyt en oikein tiedä. Paikat on niin myllätty, että sipuleja nousi tuhottomasti ylös, enkä saanut niitä uudelleen maahan kuin osan.

Tuleva kevät on arvoitus mitä suurimmassa määrin. Mutta kun aurinko paistaa, tulee toiveikas olo.

En nyt osaa haastaa ketään, mutta tästä voi tämän napata niin halutessaan!

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki.