Yks, kaks, monta

Kesä pääsi luiskahtamaan Maalaiskaupungin pihaan aivan kun varkain. Ensin oli vain pikkuruisia alkuja, tulppaanin piippoja ja pikkusipulien kukkia. Innostunut kiertely ja tutkiminen, onko tämä tai tuo talvehtinut ja mahtaako lähteä kasvuun. Ja äkkiä tulppaanit ovat kukassa ja samoin kevätkesän perennat.

Kauniit, aurinkoiset ilmat ovat menneet melkein hukkaan pihan rakentelun kannalta. Sain ankaran kesäflunssan, silmät reagoivat  pölyyn punoittamalla ja luomien turpoamisella. Silmätipat eivät auttaneet vaan jälkitautina tuli sidekalvon tulehdus. Silmiä kirvelee ja ne vuotavat edelleen.

Alkukesän kukinnasta olen yrittänyt silti nauttia ja vähän kuvatakin. Kevätkaihonkukka kukkii kauniin sinisin kukin. 

Keväkaihonkukka

Valkovuokot ja scillat kukkivat edelleen pihapihlajan alla. Valkovuokot olivat pihalla jo silloin, kun muutin. Kukkia on pitänyt vähän siirrellä, mutta nyt ne ovat tainneet löytää paikkansa.

Tämän kevään uutuuksia ovat kiurunkannukset ja keltareunapikarililjat. Pikarililjoja odottelin ja seurailin tiiviisti, mutta kiurunkannukset pääsivät yllättämään.

Pikarililja

Kiurunkannus

Tulppaanin sipuleita istuttelin useampaan paikkaan ja kukkiakin on päässyt vauhtiin, tosin nuppujakin on vielä. En ole erityisen järjestelmällinen, en pannut ylös, missä mitäkin on. Pääasia, että niitä on ja että ne kukkivat. Tiedän kyllä, että nuo kerrottukukkaiset ovat melkovarmasti yksivuotisia tai eivät missään nimessä kestäviä.

Viimeisimpänä on esillä Paratiisiomenapuuni, joka kukki terassilla ja odottaa edelleen omalle paikalleen istuttamista. Toivotaan, että saan sen istutettua pikapuoliin.

Paratiisiomenapuu